Kulttuurikuvia Vienasta ja Petsamosta

39,00

Varastossa

Tuotetunnus (SKU): TP390 Osastot: ,

Kuvaus

Vienan Karjalan kaukaisilla kylillä ja niiden asukkailla on erityinen
merkitys sekä Suomen että Venäjän kulttuurihistoriassa. Näillä
seuduilla, salomaiden sydämessä ja kuohuvien koskien äärellä säilyi
muinainen kansanruno pisimpään niin, että Vienan läänin runonlaulajilta
ja tietoniekoilta saatiin talteen Kalevala-eepoksen ainekset
1800-luvulla. Tiettävästi jo viikinkiajalla, 1000-luvun alussa virisi
Pohjanmiesten kiinnostus Vienan seutujen luonnonrikkauksia kohtaan, ja
norjalaisten Thoririn ja Hundin retket mainitaan vanhimmissa viikinkien
saagoissa.

Erämaiden kauneus ja koskematon luonto antoivat henkistä voimaa
niille asukkaille, joiden niukat elämänehdot vaativat heiltä erityistä
sitkeyttä ja sinnikkyyttä. Muinaisen kansan uskon ja pakanallisen
tapakulttuurin perustalle kykeni Idän kirkon lähetystyö tuomaan
kristinuskon sanoman, joka vapautti kansan jatkuvasta pelosta
luonnonhenkiä kohtaan ja niille suoritettavien lepytysuhrien pakosta.

Kristinusko ja sen vaikutukset alkoivat näkyä 1400-luvulla, kun
Vienanmeren kaukaiseen Solovetskin saaristoon syntyi ensin pieni
ortodoksinen luostariyhteisö, joka suotuisissa olosuhteissa kasvoi ja
säteili vaikutustaan niin sivistyksen kuin uskonelämänkin edistäjänä.

Teos pyrkii valaisemaan Solovetskin pyhittäjien elämäntyötä ja
1600-luvulla syntyneen vanhauskoisuuden vaiheita luostariyhteisön
historiassa. Bolshevikkivallankumous ja siihen kuuluva uskonnottomuus
koetteli luostaria kovalla kädellä. Veljestö perustettiin uudelleen ja
luostari elpyi vasta vuodesta 1990 alkaen.

Pohjoisten seutujen ostodoksisten luostarien verkostoa täydensi pyhittäjä Trifon Petsamolainen (1494-1583), jota Karjalan valistajien joukkoon kuuluvana pidetään Persamon Pyhän Kolminaisuuden luotstarin perustajana vuoden 1533 tietämissä.

Myös Petsamon toinen ortodoksinen seurakunta, Boriksen ja Glebin seurakunta, ja sen kirkot jatkoivat pyhittäjä Trifonin alkamaa ortodoksista traditiota. Seurakunta oli jo 1800-luvulta lähtien järjestänyt kolttalapsille opetusta ja rakennuttanut kirkkojen läheisuuteen koulun. Petsamon yllätti syksyllä 1939 sota ja alueen väestökin joutui evakkotielle. Pariisin rauhanteossa 1947 Petsamon alue luovutettiin Neuvostoliitolle.