Kuvaus
Inarilaisia 2 -kirja
”Rohveettain kautta on kirjoitettu, että tieto kattoo maailmasta ja on jo nyt kaonnut. Ekyptissäkin oli ennen paljon suuria tietäjiä, ja täällä Riestossa oli Polvari-Jaakko, kuolheet ovat kaikki…” Näin kirjoittaa Sompio-teoksessaan Samuli Paulaharju Sompion ukon sanoneen. Paulaharju ei kerro Sompion ukon nimeä, mutta eiköhän siteerauksen uskalla Inarilaisia 2 -kirjan esittelytekstissä mainita. Ovathan Sompion ja Inarin veret aikojen saatossa paljon sekoittuneet. Tiedä vaikka olisi Ivalojokivarressa Koppelon kylässä asuneen Mutenia-äijin sukulaisia. Tarinankertojat ovat katoamassa. Vanha Lappi on kadonnut, mutta tähän kirjaan taltioiduissa lehtijutuissa inarilaiset ja utsjokelaiset muistelevat tuota vanhaa Lappia, jonka loppuajan he ehtivät lapsuudessaan nähdä. Maailma oli silloin toisenlainen kuin nyt. Kaikki oli tehtävä itse, mitään ei ollut valmiina. Inarijärvellä kuljettiin soutamalla. Taikausko oli voimissaan. Tai se oli luhistumassa, kuten Eino Kiviniemi sanoo muistellessaan Koppelon vanhan koulun aikoja. Paljonpuhuva yksityiskohta on Usko Luostarisen maininta 50-luvun Ivalon Majalasta. Jos joku oli nostanut metsäsukset Majalan ulkoseinustalle, niin se saattoi tarkoittaa sitä, että rajamiehet olivat tulleet Rajajoosepista Ivaloon viikonlopun viettoon – hiihtämällä, kun tietä ei vielä ollut. Petsamo oli 1930-luvulla sananmukaisesti Inarin naapurikunta. Elsa Linna muistelee, kuinka hän sai yhtenä kesäisenä iltana päähänsä, että hänpä hyppää Ivalossa Petsamon linja-autoon ja käväisee sukulaisten luona Petsamossa. Eipä lähde tämän päivän ivalolainen lauantaisaunan jälkeen iltabussilla Petsamoon.
Inarilaisia-kirjat, kustantaja Lapin Lehtikustannus Oy 2017, 302 s.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.