Saamelaismuseo Siidan toimintaa ylläpitävä Saamelaismuseosäätiö valitsi hallituksen kokouksessa 8.12.2025 uuden hallituksen vuosille 2026–29.

Saamelaismuseosääntöjen mukaan säätiön asioita hoitaa ja sitä edustaa neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan valittu hallitus, johon kuuluu kahdeksan jäsentä. Vähintään viiden jäsenen on oltava saamelaissyntyisiä Suomen kansalaisia. Inarin kunta nimeää hallitukseen yhden jäsenen.

Saamelaismuseosäätiön hallituksen kokoonpano vuosille 2026–29:

Veikko Feodoroff, puheenjohtaja

Poromies, pitkäaikainen kolttien luottamusmies, Kolttakulttuurisäätiön hallituksen varapuheenjohtaja ja Saamelaiskäräjien jäsen.

Outi Länsman, varapuheenjohtaja

Saamen kielen ja kulttuurin lehtori, filosofian maisteri, Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Länsman on toiminut myös saamen kielen lehtorina Giellagas-instituutissa, Oulun yliopistossa ja Sodankylän kunnassa.

Helmi Hagelin

Oahptii-Hánssa Tuula Mika Helmi / Bihtošoabbá Helme on Lahden muotoiluinstituutista valmistunut muotoilija, joka asuu tällä hetkellä Helsingissä. Hän tekee parhaillaan Ovllá -oopperan puvustusta Oulun teatteriin sekä Saamelaiset Helsingissä -näyttelyä ja nykydokumentaatiohanketta Helsingin kaupunginmuseolla.

Sigga-Marja Magga

Filosofian tohtori, duodjin dosentti, Oulun yliopiston Giellagas-Instituutin johtaja. Magga on aktiivinen saamelaisen käsityön tekijä ja puolesta puhuja. Hän on ollut mukana Saamelaismuseo Siidan perusnäyttelyn uudistustyössä. Tällä hetkellä Magga on mukana Oulun teatterin saamenkielisen Ovllá-oopperan yhtenä saamelaiskulttuurin asiantuntijana.

Yrjö Musta

Tuáijár, eläkkeellä oleva rehtori ja luokanopettaja. Musta on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, inarinsaamen äidinkielen opettaja ja lopputyötä vaille artesaani.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman

Jussen Ántte Sálmmo Ánná on saamelaismuusikko ja joikaaja, joka tekee taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Taiteilijanimellä Ánnámáret tunnetaan musiikistaan, jossa vanha joikutyyli ja saamelainen maailmankuva kietoutuvat yhteen modernin taiteellisen ilmaisun kanssa.

Samuel Valkeapää

Duodjin ja muotoilun korkeakoululehtori, vararehtori Sámi allaskuvlassa. Juuret saamelaisalueella Suomen, Ruotsin ja Norjan rajaseuduilla. Valkeapään tutkimusintressi liittyy saamelaiseen luovuuteen saamelaisalueella. Valkeapää on digitoinut materiaalista kulttuuria ja on toinen Sámi AI lab:n perustajista.

Miia Kärnä

Inarin kunnan nimeämänä varavaltuutettu, joka on yrittäjä ja viestintäkonsultti. Koulutukseltaan Kärnä on medianomi (AMK), Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista.

– Olen erittäin iloinen, että Saamelaismuseosäätiötä johtaa seuraavan nelivuotiskauden ajan erittäin asiantunteva hallitus, jossa on hyvin edustettuina eri saamelaisryhmät ja useampi taiteen, kulttuurin ja tieteen ala. Kiitän myös saamastani luottamuksesta jatkaa hallituksen puheenjohtajana, sanoo Veikko Feodoroff.

 

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Veikko Feodoroff, puh. 0400 204 861

Museonjohtaja, toimitusjohtaja Taina Máret Pieski, puh. 050 5351564

 

10. ja 12. syyskuuta 2025 ovat historiallisia päiviä saamelaismuseoille ja saamelaiselle kulttuurikentälle: Etelä-saamelaisalueelta peräisin oleva koristeellinen sarvilusikka palautetaan Saamelaismuseo Siidasta Inarista, Suomesta, Saemien Sijteen – eteläsaamelaiseen museoon ja kulttuurikeskukseen Snåsaan, Norjaan. Kyseessä on ensimmäinen palautus kahden saamelaisen museon välillä.

Sarvilusikkaan, joka oli vyöhön kiinnitettävä henkilökohtainen esine, on kaiverrettu vuosiluku 1893. Lusikan antoi alun perin suomalaiselle kielitieteilijälle Eliel Lagercrantzille Malena Torkelsen – tunnetaan myös nimellä Aahka Meele – tämän dokumentointimatkan aikana vuonna 1925. Malena oli tunnettu hahmo Snåsan ja Liernen vuoristoalueilla ja asui aikuisikänsä Snåsassa. Lagercrantz myi lusikan myöhemmin Suomen kansallismuseolle vuonna 1931. Vuonna 2021 Suomen kansallismuseo palautti koko saamelaisesineiden kokoelmansa Saamelaismuseo Siidaan, ja näin Malenan lusikka päätyi myös Inariin.

Keskiviikkona 10. syyskuuta Saemien Sijten johtaja Birgitta Fossum matkustaa Inariin vastaanottamaan lusikan Saamelaismuseon Siidan johtaja Taina Máret Pieskiltä virallisessa luovutusseremoniassa Siidassa.

– Oman kulttuuriperinnön kotiinpaluulla on suuri merkitys. Olemme iloisia saadessamme palauttaa sarvilusikan kotiseudulleen, ja toivomme, että yhteisössään se välittää sisältämiään merkityksiä nykyisille ja tuleville sukupolville, toteaa Saamelaismuseo Siidan johtaja Taina Máret Pieski.

Perjantaina 12. syyskuuta Saemien Sijte kutsuu sinut avoimeen tapahtumaan Snåsaan, jossa on esillä sarvilusikka ja valokuvia Lagercrantzin dokumentointimatkalta.

– Tämä on tärkeä virstanpylväs eteläsaamelaisten yhteisölle ja saamelaisille museoille yleensä. Esineellä on suuri kulttuurinen ja historiallinen arvo, ja olemme ylpeitä saadessamme sen, sanoo Saemien Sijten johtaja Birgitta Fossum.

Lusikka ei ole vain henkilökohtaista omaisuutta, vaan myös osa eteläsaamelaisten historiaa ja identiteettiä. Lagercrantz jätti jälkeensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja matkoistaan, joissa hän kuvaa muun muassa 34 kotaa vuoristotilalla Snåsassa ja kohtaamisia useiden saamelaisten kanssa. Tämä aineisto on myös erittäin mielenkiintoista tutkittavaa.

Tapahtuma järjestetään Saemien Sijtessa 12. syyskuuta klo 14.00. Lehdistö on tervetullut klo 13.00.

 

Lisätiedot:

Saemien Sijte

Museonjohtaja Birgitta Fossum
p. +47 948 56 586
birgitta.fossum@saemiensijte.no

Amanuenssi Lisa Dunfjeld-Aagård
p. +47 940 17 021
lisa.dunfjeld-aagard@saemiensijte.no

Saamelaismuseo Siida

Museonjohtaja Taina Máret Pieski
p. 050 5351574
taina.pieski@samimuseum.fi

Intendentti Anni Guttorm
p. 0400 891 860
anni.guttorm@samimuseum.fi

 

Lahden museoiden hallussa olleet saamelaistekstiilit on palautettu Saamelaismuseo Siidalle. Saamelaisesineistö luovutettiin Siidalle tiistaina 19.8. Lahdessa. Suurin osa esineistöstä on peräisin Utsjoelta.

Lahden museoiden hoidossa olleet esineet ovat olleet osa Viipuri-säätiön omistamaa, Viipurin historiallisesta museosta sodan vuoksi evakuoitua Viipuri-kokoelmaa. Viipuri-kokoelma on Lahden museoissa säilytettävä ainaistalletus, josta on vuosikymmenten ajan huolehdittu. Viipuri-säätiön palautus mahdollistaa sen, että merkittävästä kokoelmasta voidaan irrottaa osa ja palauttaa saamelaistekstiilit kotiinsa Saamenmaalle.

– Viipuri-säätiön omistama esineiden kokonaisuus on lähtökohtaisesti pysyvä, ja esineiden luovuttaminen kokoelmasta on hyvin poikkeuksellista, suorastaan ainutkertaista. Me karjalaiset ymmärrämme hyvin heimon ja kansan juurien merkityksen ja sen, että kohdanneiden menetysten myötä yksittäistenkin esineiden kulttuuri- ja historiallinen arvo voi olla lähes mittaamaton. Nyt luovutettavat esineet ovat osa saamelaiskulttuuria eivätkä karjalaisten tarinaa. Ne kuuluvat saamelaisille ja siksi Viipuri-säätiö palauttaa ilolla kokoelmissaan olleet tekstiilit takaisin kotiinsa, kommentoi Viipuri-säätiön asiamies Tarja Ranta.

Saamelaisesineiden pitkä tie kotiin

Lahden museoiden hoidossa olleet saamelaisesineet ovat tekstiilejä vuosilta 1800–1914. Suurin osa esineistöstä on peräisin Utsjoelta. Palautus sisältää miehen ja naisen saamenpuvut ja päähineet, miehen vyön ja naisen huivin.

Esineiden palautus kotiinsa, repatriaatio, mahdollistaa saamelaisille pääsyn omien esivanhempiensa esineiden luokse.
– Olemme erittäin kiitollisia tästä palautuksesta ja arvostamme Viipuri-säätiön ja Lahden museoiden päätöstä. Saamelaisesineillä ja niiden palauttamisella on suuri merkitys saamelaisyhteisölle ja tässä tapauksessa erityisesti Utsjoen alueen saamelaisille. Esineiden palautuessa Saamenmaalle niitä voidaan tutkia yhdessä yhteisön kanssa ja näin niissä oleva tietotaito saadaan osaksi elävää saamelaiskulttuuria, toteaa Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski.

Lahden museot, Saamelaismuseo Siida ja Viipuri-säätiö ovat yhteistyössä sopineet esineistön repatriaatiosta. Esineet luovutettiin Saamelaismuseo Siidalle Lahdessa 19.8.2025. Paikalla luovuttamassa esineistöä olivat Lahden museoilta kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen ja tekstiilikonservaattori Eveliina Holopainen. Siidalta esineitä vastaanottamassa olivat amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki ja konservaattori Saara-Maija Pesonen. Historiallista hetkeä todisti myös poliitikon museoharjoittelussa Lahden museoilla ollut Lahden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Milla Bruneau.

– Lahden museoille on erittäin tärkeää saada palauttaa hoidossaan olleet esineet niiden oikeaan kotiin. Omasta yhteisöstään ja kulttuuristaan irrotettuina esineet ovat mykkiä. Oman kulttuurinsa kontekstissa ne heräävät jälleen eloon kertomaan tarinaansa, kommentoi Lahden museoiden museonjohtaja Tuulia Tuomi.

Kuvat: https://www.flickr.com/photos/siidainari/albums/72177720328627469

Lisätiedot

Lahden museot
Sari Kainulainen
Kokoelmapäällikkö
puh. 050 518 4594
sari.kainulainen(at)lahti.fi

Tuulia Tuomi
Museonjohtaja
puh. 044 482 6658
tuulia.tuomi(at)lahti.fi

Saamelaismuseo Siida
Marjo-Riitta Rantamäki
Amanuenssi, kokoelmat
puh. 040 571 5670
marjo-riitta.rantamaki(at)samimuseum.fi

Taina Máret Pieski
Museonjohtaja
puh. 050 535 1574
taina.pieski(at)samimuseum.fi

Kesän kiivas puheenaihe Utsjoella on ollut norjalaisten rakentama poikkipato Tenojokeen Taanassa. Padon tarkoituksena on estää kyttyrälohen nousu Tenoon. Ideana on päästää Atlantin villilohi padosta läpi Tenolle kutemaan. Samanlaisia poikkipatoja on kymmenillä Pohjois-Norjan lohijoilla, mutta Tenon pato on niistä suurin.  

Tenon villilohikannat ovat romahtaneet ja meneillään on jo viides villilohen kalastuksen täyskielto. Sen näkee ja tuntee Utsjoella ja Tenon hiljaisilla rannoilla. 

Joen uudempi tulokas kyttyrälohi, ’pink salmon’ on maailman myydyimpiä lohilajeja. Koska laji on ns vieraslaji, Norjan ja Suomen valtiot haluavat estää sen nousun jokiin. 

Radikaalein yritys on Taanaan tänä kesänä rakennettu järeä 400 metrin poikkipato. On vaikea ymmärtää, miksi Suomen valtio sallii padon rakentamisen yhteiselle rajajoelle. Pato haittaa Atlantin lohen nousua Tenoon. Paikalliset kalastajat ja kalatutkijat ovat padosta erittäin huolissaan. Padosta on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä Tenon villilohikannoille. Mikään tieteellinen tutkimus ei ole osoittanut, että kyttyrälohi olisi syyllinen villilohikantojen romahdukseen. 

Tenolla on menossa biologinen ja sosiaalinen koe, jonka seurauksia ei kukaan tiedä. Suomi on painottanut Suomen ja Norjan välisessä kalastussäännössä sitä, että on ensiarvoisen tärkeää arvioida riskejä ja tehdä ennalta sovitut suunnitelmat sen varalle, että padon todetaan haittaavan lohen tai muiden vaelluskalojen nousua. 

Näyttää siltä, ettei padolle aiota tehdä mitään, vaikka Norjan viranomaisille on esitetty paikallisten kalastajien toimesta lukuisia todisteita, että pato vaikeuttaa tai jopa estää villilohen nousun. Aikooko Norja pystyttää tulevina vuosina jatkossakin miljoonia maksavia poikkipatoja estämään kyttyrälohen nousua? Kyttyrälohi nousee jokiin joka toinen vuosi. 

Kyttyrälohi on tullut Tenoon jäädäkseen ja sitä on pystyttävä tasapuolisesti yhteisellä rajajoella hyödyntämään. Kyttyrälohi on erinomainen ruokakala sen noustua merestä jokeen ennen kutemista. Nyt norjalaiset yritykset hyödyntävät padotun kyttyrälohen taloudellisesti. Tenon saamelaiset Suomen puolella saavat tyytyä rippeisiin. 

Kyttyrälohi tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa jokisaamelaista kalastuskulttuuria ja siirtää taitoja seuraaville sukupolville. Olen seurannut tänä kesänä, kuinka kokeneet kalastajat ovat opastaneet uusia Tenoveneen soutajia ja kyttyrälohen kulkuttajia, ja perhoja on sidottu. 

Kyttyrälohi on uusi mahdollisuus myös Tenon kalastusmatkailuun. Onhan Suomen valtio jättänyt maamme ainoan saamelaisenemmistöisen Utsjoen kunnan yksin selviämään Tenon villilohikantojen romahduksen aiheuttamasta kriisistä. Vuosittain jää yli 5 miljoonan euron tulot alueella saamatta. 

Saamelaisille on alkuperäiskansana turvattu perustuslaissa oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tämä oikeus koskee myös saamelaisten perinteisten elinkeinojen, kuten kalastuksen harjoittamista. Lohenkalastuksella on keskeinen merkitys jokisaamelaisessa kulttuurissa. 

Tämä lohikesä on jo mennyt, mutta kesää 2027 ajatellen Suomen valtion pitää huolehtia, ettei Norja pystytä poikkipatoa Tenolle. Yhteisen joen anti, kyttyrälohetkin kuuluvat myös Tenon Suomen puolen saamelaisille. 

Maailma muuttuu, ja saamelaiset ovat aina olleet taitavia sopeutujia. Kyttyrälohen pyynti tukee jokisaamelaisen kalastusperinteen elpymistä. Haaveilu villilohen paluusta ei sitä tee. Kyttyrälohi kuuluu Tenojokilaakson uuteen ruokapöytään. 

 

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, Saamelaismuseo Siida

Saamelaismuseo Siidan yhteisöllinen hanke selvittää, miten kotiin palautuneet saamelaisesineet tulevat parhaiten osaksi elävää saamelaiskulttuuria. Rahoitus jatkaa Suomen Kulttuurirahaston pitkäjänteistä tukea saamelaiskulttuurille ja saamen kielille.

Saamelaista kulttuuriperintöä on kerätty Euroopan museoihin ja tutkimuslaitoksiin 1600-luvulta lähtien, ja saamelaisvainajien hautojen ryöstely tutkimustarkoituksiin jatkui 1900-luvulle asti. Noin 50 000 saamelaisesinettä on yhä Euroopan museoiden kokoelmissa.

Nykyisin kokoelmien kartuntahistoriaa tarkastellaan kriittisesti. Millä oikeudella ne kerättiin ja kenelle ne oikeastaan kuuluvat?

Saamelaismuseo Siida on edistänyt saamelaiskokoelmien palauttamista eli repatriaatiota jo vuosikymmenien ajan. Vuonna 2021 Suomen kansallismuseo palautti Siidalle yli 2 200 esineen saamelaiskokoelmansa, ja repatriaatioprosesseja on parhaillaan käynnissä useamman eurooppalaisen museon kanssa. Siidan työ on saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia, muun muassa Europa Nostra -palkinnon 2022 sekä Vuoden eurooppalaisen museon ja Suomen Vuoden museon tittelin 2024.

Kulttuurirahasto myönsi 850 000 euroa Siidan kolmivuotiselle Ellos min árbi! eli Eläköön kulttuuriperintömme! -hankkeelle, jossa tutkitaan ja kehitetään saamelaista tapaa prosessoida esineiden palautusta yhdessä yhteisön kanssa. Tavoitteena on julkaista tietoa ja tutkimustuloksia, joita voidaan hyödyntää muissakin alkuperäiskansamuseoissa. Tuloksena syntyy myös Máhccan – Kotiinpaluu -kiertonäyttely, tieteellisiä artikkeleita, parhaat käytänteet -opas, podcast-sarja sekä kansainvälinen repatriaatioaiheinen konferenssi.

Kotiin palanneiden esineiden aiemmista omistajista ja käyttöhistoriasta kerätään tietoja työpajoissa, joissa saamelaisyhteisöt pääsevät tutustumaan esivanhempiensa esineisiin muistelemalla, tutkimalla ja antamalla esineille uusia merkityksiä. Tämän yhteisöllisen provenienssitutkimuksen myötä esineisiin liittyvä tieto ja taito palautuu osaksi elävää saamelaiskulttuuria.

Esineiden palauttaminen ei toisin sanoen ole vai niiden siirtämistä paikasta toiseen, vaan myös symbolinen prosessi, joka vahvistaa saamelaisen identiteetin ja kulttuurin jatkuvuutta.

”Suomen Kulttuurirahasto on aikaisemmin tukenut Siidaa päänäyttelyn uudistamisessa. Nyt on vuorossa museologisesti uusi ja merkittävä avaus, jossa esineiden palautus sidotaan yhteisön osaamiseen aktiivisena prosessina. Museoesineet palautuvat fyysisesti, kulttuurisesti ja henkisesti osaksi elävää kulttuuria”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

”Haluamme tutkia ja kehittää saamelaista tapaa tehdä esinetutkimusta, esineiden kotiinpaluuta ja yhteisötyötä. Onnistuessaan hankkeemme tuo uutta tietoa ja kokemusta muidenkin alkuperäiskansojen ja koko museomaailman hyväksi”, sanoo Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski.

Saamelaismuseo Siida sijaitsee Inarin kirkonkylässä. Se on valtakunnallinen saamelaiskulttuurin vastuumuseo Suomessa ja alueellinen vastuumuseo kulttuuriympäristötehtävissä saamelaisten kotiseutualueella.

 

Lisätiedot

Taina Máret Pieski

Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja

050 535 1574

tainamaret.pieski@samimuseum.fi

 

Susanna Pettersson

Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja

susanna.pettersson@skr.fi

 

Kuluneen kevään aikana moni saamelaisille tärkeä asia on edennyt suomalaisessa yhteiskunnassa myönteiseen suuntaan. Tuoreimpana uutisena saimme kuulla, että saamelaiskäräjälain uudistus etenee eduskunnassa, kun perustuslakivaliokunta julkaisi mietintönsä. Uutinen on odotettu, sillä onhan uudistus epäonnistunut jo kolmella aiemmalla hallituskaudella.

Evankelis-luterilaisen kirkon ”Saamelaiset kirkossa” -hanke päättyi hiljattain. Hankkeen tavoitteena oli purkaa jännitteitä kirkon ja saamelaisten välillä sekä vahvistaa saamelaisten osallisuutta kirkossa. Hankkeen päätteeksi arkkipiispa Tapio Luoma esitti evankelis-luterilaisen kirkon anteeksipyynnön saamelaisille 8. toukokuuta Turun tuomiokirkossa järjestetyssä päätösjumalanpalveluksessa.

Arkkipiispa Luoma tunnusti kirkon osallistuneen saamelaisten kulttuurin ja identiteetin tukahduttamiseen. Hän totesi, että kirkko ei ole kunnioittanut saamelaisten kansallista identiteettiä ja kulttuuria, vaan on osaltaan tukenut heidän valtaväestöön sulauttamistaan ja heidän kielensä ja kulttuurinsa tukahduttamista. Arvostan suuresti tätä sovinnon tekoa.

Uskoni myös suomalaisen oikeuslaitoksen toimintaa kohtaan saamelaisasioissa sai vahvistuksen, kun syyttäjä päätti lopettaa rikostutkinnan liittyen Saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaleja. Syyttäjän mukaan edellisen Saamelaiskäräjien vaalilautakunnalla ja hallituksella oli hyväksyttävä syy ratkaisuilleen, erityisesti ottaen huomioon YK:n komiteoiden näkemykset saamelaisten itsemääräämisoikeudesta.

Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ on loppusuoralla, kun se parhaillaan valmistelee loppuraporttiaan Suomen valtiolle. Raportti luovutetaan joulukuussa maamme hallitukselle. Kyse on historiallisesta työstä, jolle haluan antaa kaiken tukeni. Komission työn merkitys selviää kuitenkin vasta sen jälkeen, kun näemme miten valtio tulee toimeenpanemaan komission esityksiä. Keskustelu ja ihmisten kokemusten esiintuominen on tärkeää, mutta todellinen muutos tapahtuu vasta aitojen poliittisten tekojen kautta.

Saamelaismuseo Siidan johtajana iloitsen museomme saamista kansainvälisistä palkinnoista ja suuresta kiinnostuksesta saamelaiskulttuuria kohtaan. Museon tärkein työ alkuperäiskansamuseona tehdään kuitenkin yhdessä saamelaisyhteisöjen kanssa.

Siksi iloitsen tänään Suomen kulttuurirahaston tekemästä päätöksestä tukea museomme toimintaa merkittävällä avustuksella. Pääsemme edistämään esivanhempiemme esineiden kotiinpaluuta Euroopan museoista, joiden hallussa on edelleen noin 50 000 saamelaista museoesinettä.

Saamelaisyhteisöillä on valtava tarve ja oikeus päästä kosketuksiin esivanhempien esineiden ja valokuvien kanssa museon yhteisöllisen toiminnan kautta. Suomessa kehitys on ollut esimerkillisen hienoa. Suomen kansallismuseo palautti koko saamelaisesinekokoelmansa Siidaan vuonna 2021. Pohjois-Pohjanmaan museo teki vastaavan päätöksen viime vuonna. Tätä ennen Vapriikki ja muutamat muut museot ovat palauttaneet saamelaisesineistöä Siidaan.

Repatriaatio eli esineiden kotiinpaluu on alkusysäys varsinaiselle kulttuuriperinnön palautustyölle. Se on tie todelliseen toipumiseen ja paranemiseen sekä saamelaisen itsetunnon ja identiteetin vahvistumiseen. Uskon että parhaimmillaan Siida voi jatkaa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission ja evankelis-luterilaisen kirkon käynnistämää sovintotyötä. Haluan uskoa, että suomalainen yhteiskunta kulkee saamelaisten kanssa kohti sovintoa ja parempaa tulevaisuutta.

 

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, Saamelaismuseo Siida

Saamelaismuseo Siidan kokoelmat ovat karttuneet huomattavalla yksityislahjoituksella, kun Aino Guttorm luovutti museolle vanhempiensa, Hans ja Terttu Guttormin, laajan kulttuuriperintöaineiston Utsjoelta. Lahjoitus sisältää yli sata saamelaisesinettä, laajan valokuva-aineiston 1990–2010-luvuilta, lehtileikekokoelman vuosilta 1953–2012 sekä muuta arkistomateriaalia, joka liittyy saamelaiskulttuuriin ja perhehistoriaan.

Syrjälän Hansin perintöä

Hans Guttorm, tuttavallisemmin ”Syrjälän Hans”, syntyi vuonna 1927 ja kasvoi Syrjälän tilalla Utsjoen varrella. Hänen isänsä oli Aslak Guttorm (”Polis-Aslak”, s. 1880, k. 1964) ja äitinsä Anni (Anna) os. Lukkari s. 1886 k.1946. Lahjoituksessa on mukana muun muassa Polis-Aslakan virkatakki ja vuonna 2001 vanhan Syrjälän mallin mukaan tehty sarvilakki ja johon Hans veisti puisen sarven. Pitkän uran yrittäjänä Utsjoen kirkonkylässä tehnyt Hans siirtyi myöhemmin kunnan palvelukseen. Vapaa-ajallaan Hans dokumentoi aktiivisesti paikallisia tapahtumia valokuvin 1990-luvulta alkaen. Hans menehtyi vuonna 2011.

Terttu Guttorm – opettaja, vaikuttaja ja järjestelmällinen arkistoija

Terttu Guttorm (os. Tuominen) saapui Utsjoelle opettajaksi vuonna 1952. Hän avioitui Hans Guttormin kanssa vuonna 1954 ja perheeseen syntyi kolme lasta: Aino (1956), Bigga (1959) ja Heikki Aslak (1961).

Opettajan työn ohella Terttu toimi Utsjoen kirjastonhoitajana sekä teki paikallishistoriaa kunnallispolitiikassa, kun hänet valittiin vuonna 1973 Utsjoen kunnanhallituksen ensimmäiseksi naisjäseneksi. Tertun järjestelmällisyys näkyy erityisesti lehtileikekokoelmassa, jossa jokainen artikkeli on huolellisesti merkattu lähdetiedoilla.

Elävä muisto ja merkittävä kulttuuriteko

Aino Guttorm kertoo vanhempiensa olleen aktiivisia toimijoita sekä saamelaiskulttuurin ja -käsitöiden että paikallisten yhdistysten, kuten SPR:n, Utsjoen VPK:n ja opettajajärjestö OAJ:n parissa.

Yhteinen lahjoituskatselmus Ainon kanssa toi esiin runsaasti lisätietoa esineiden käyttöhistoriasta ja hänen kokoama esineistön kontekstitieto on erittäin arvokasta museotyölle, toteaa amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki.

Saamelaismuseo Siidassa ainestoa digitoidaan ja luetteloidaan parhaillaan ja tulevaisuudessa aineistoon on mahdollista tutustua Saamelaismuseossa.

Aino Guttorm tekee tällä hetkellä taustatutkimusta äitinsä elämänkertaa varten. Lahjoituksen kautta Terttu ja Hans Guttormin kulttuuriperintötyö saa arvoisensa paikan Saamelaismuseossa osana yhteistä muistia.

 

Lisätietoja:

Amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki

marjo-riitta.rantamaki@samimuseum.fi

p. 040 5715670

 

Aino Guttorm

p. 050 4305375

 

Suomen kansallismuseolta siirtyneessä kokoelmassa on n. 2200 esinettä, mikä kokoelmatyön näkökulmasta tarkoittaa kymmenien lavojen purkua ja satojen esinelaatikoiden avaamista, esineiden läpikäymistä ja konservointia. Saamelaiskokoelman repatriaation eli palautuksen myötä Saamelaismuseon esinekokoelmassa on jo yli 10 000 esinettä. Kokoelmatyömme keskeisin arvo on yhteisöllisyys ja avaamme kokoelmapalvelut yleisölle sitten kun valmistuvat tilat tarjoavat siihen entistä paremman mahdollisuuden. 

Kokoelmiin voit jo tutustua siida.finna.fi -sivustolla.  

Avaamme nyt kokoelmista kiinnostuneille Webropol-kyselyn, jossa voit esittää toiveesi kokoelmien esilletuomisesta.  Linkki kyselyyn.

Karen Jomppasen perikunta lahjoitti Karenin käsityökokoelman Saamelaismuseo Siidaan 30.9.2020. Karen Jomppanen (1923–1996) oli luova ja kokeileva saamenkäsityön taitaja, jonka laajasta käsityökokoelmasta Saamelaismuseo Siida esittelee pienen läpileikkauksen 15.10.2020 avautuvassa pop-up-näyttelyssä.

Perikunta talletti Karenin käsityökokoelman Saamelaismuseoon jo vuonna 1998 ja nyt lahjoituksen myötä kokoelma siirtyy osaksi Saamelaismuseon kokoelmia. Laaja 220 esineen kokoelma sisältää saamenpukuja, asusteita, nukkeja, laukkuja ja pusseja sekä materiaalinäytteitä. Kokoelmaan liittyy myös arkistokokoelma, jossa on diakuvia ja kaavoja työohjeineen.

Karen Jomppanen, os. Ranttila asui Lemmenjoella, Paadarjärven rannalla. Karen oli kotoisin Inarijokivarresta läheltä Norjan rajaa. Kädentaitonsa hän oppi saamelaiselta äidiltään. Karen totesikin vuonna 1972, että ”äiti oli paras ammattitaidon antaja. Siitä oli hyvä jatkaa taidon kehittämistä”.

Jo nuorena Karen käytti luovuuttaan kehittäen oman naisten karvakenkä(nutukas)-mallin, joka oli aiempaa sirompi. Läpi käsityöuransa Karen kokeili luovasti erilaisia värejä ja materiaaleja käsitöissään. Käsityöperinteen tuntijana ja taitajana hän uskalsi rohkeasti ammentaa perinteistä myös uutta.

Karen jakoi osaamistaan erilaisilla saamenkäsityön kursseilla ja opetti myös Inarin kristillisessä kansanopistossa ja saamelaisalueen koulutuskeskuksessa.

Karen Jomppanen julkaisi Suomen ensimmäisen saamenkäsityökirjan WSOY:n kustantamana vuonna 1982. Lapin käsitöitä: Sami kiehtatuojik on edelleen yksi käytetyimmistä saamenkäsitöiden lähdeteoksista.

Karen Jomppanen – luova ja kokeileva käsityön taitaja pop-up-näyttely on esillä Siidassa 15.10.2020-30.4.2021

 

Lisätietoja: Kokoelmamestari Marjo-Riitta Rantamäki, p. 040 571 5670, marjo-riitta.rantamaki(at)samimuseum.fi