Kohti sovintoa – Kolumni Lapin Kansassa 9.6.2025

Kuluneen kevään aikana moni saamelaisille tärkeä asia on edennyt suomalaisessa yhteiskunnassa myönteiseen suuntaan. Tuoreimpana uutisena saimme kuulla, että saamelaiskäräjälain uudistus etenee eduskunnassa, kun perustuslakivaliokunta julkaisi mietintönsä. Uutinen on odotettu, sillä onhan uudistus epäonnistunut jo kolmella aiemmalla hallituskaudella.

Evankelis-luterilaisen kirkon ”Saamelaiset kirkossa” -hanke päättyi hiljattain. Hankkeen tavoitteena oli purkaa jännitteitä kirkon ja saamelaisten välillä sekä vahvistaa saamelaisten osallisuutta kirkossa. Hankkeen päätteeksi arkkipiispa Tapio Luoma esitti evankelis-luterilaisen kirkon anteeksipyynnön saamelaisille 8. toukokuuta Turun tuomiokirkossa järjestetyssä päätösjumalanpalveluksessa.

Arkkipiispa Luoma tunnusti kirkon osallistuneen saamelaisten kulttuurin ja identiteetin tukahduttamiseen. Hän totesi, että kirkko ei ole kunnioittanut saamelaisten kansallista identiteettiä ja kulttuuria, vaan on osaltaan tukenut heidän valtaväestöön sulauttamistaan ja heidän kielensä ja kulttuurinsa tukahduttamista. Arvostan suuresti tätä sovinnon tekoa.

Uskoni myös suomalaisen oikeuslaitoksen toimintaa kohtaan saamelaisasioissa sai vahvistuksen, kun syyttäjä päätti lopettaa rikostutkinnan liittyen Saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaleja. Syyttäjän mukaan edellisen Saamelaiskäräjien vaalilautakunnalla ja hallituksella oli hyväksyttävä syy ratkaisuilleen, erityisesti ottaen huomioon YK:n komiteoiden näkemykset saamelaisten itsemääräämisoikeudesta.

Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ on loppusuoralla, kun se parhaillaan valmistelee loppuraporttiaan Suomen valtiolle. Raportti luovutetaan joulukuussa maamme hallitukselle. Kyse on historiallisesta työstä, jolle haluan antaa kaiken tukeni. Komission työn merkitys selviää kuitenkin vasta sen jälkeen, kun näemme miten valtio tulee toimeenpanemaan komission esityksiä. Keskustelu ja ihmisten kokemusten esiintuominen on tärkeää, mutta todellinen muutos tapahtuu vasta aitojen poliittisten tekojen kautta.

Saamelaismuseo Siidan johtajana iloitsen museomme saamista kansainvälisistä palkinnoista ja suuresta kiinnostuksesta saamelaiskulttuuria kohtaan. Museon tärkein työ alkuperäiskansamuseona tehdään kuitenkin yhdessä saamelaisyhteisöjen kanssa.

Siksi iloitsen tänään Suomen kulttuurirahaston tekemästä päätöksestä tukea museomme toimintaa merkittävällä avustuksella. Pääsemme edistämään esivanhempiemme esineiden kotiinpaluuta Euroopan museoista, joiden hallussa on edelleen noin 50 000 saamelaista museoesinettä.

Saamelaisyhteisöillä on valtava tarve ja oikeus päästä kosketuksiin esivanhempien esineiden ja valokuvien kanssa museon yhteisöllisen toiminnan kautta. Suomessa kehitys on ollut esimerkillisen hienoa. Suomen kansallismuseo palautti koko saamelaisesinekokoelmansa Siidaan vuonna 2021. Pohjois-Pohjanmaan museo teki vastaavan päätöksen viime vuonna. Tätä ennen Vapriikki ja muutamat muut museot ovat palauttaneet saamelaisesineistöä Siidaan.

Repatriaatio eli esineiden kotiinpaluu on alkusysäys varsinaiselle kulttuuriperinnön palautustyölle. Se on tie todelliseen toipumiseen ja paranemiseen sekä saamelaisen itsetunnon ja identiteetin vahvistumiseen. Uskon että parhaimmillaan Siida voi jatkaa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission ja evankelis-luterilaisen kirkon käynnistämää sovintotyötä. Haluan uskoa, että suomalainen yhteiskunta kulkee saamelaisten kanssa kohti sovintoa ja parempaa tulevaisuutta.

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, Saamelaismuseo Siida