Kun esivanhemmat tuovat meille viestejä -Kolumni Lapin Kansassa 8.12.2025

”Haluan että kansani elämä paranee”. Näillä sanoilla on otsikoitu Saamelaisten totuus- ja sovintokomission Suomen valtiolle 4. joulukuuta luovuttama raportti, jossa komissio esittää toimia saamelaisten aseman parantamiseksi. Komissio on kuullut lähes 400 saamelaista, sekä tilannut 25 asiantuntijoiden laatimaa erillisselvitystä.

Komission raportin pääviesti on selkeä – saamelaisyhteisöt ovat vakavasti huolissaan tulevaisuudestaan. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen elintila kapenee ilmastonmuutoksen, teollisten maankäytön, matkailun ja militarisaation edetessä. Saamen kielet ovat uhanalaistuneet, vaikka Suomessa puhutut inarin-, koltan- ja pohjoissaame ovat edelleen myös äidinkieliä ja elpyvät.

Komissio tekee raportissaan lukuisia ehdotuksia saamelaisten aseman parantamiseksi ja korostaa Suomea kahden kansan, saamelaisten ja suomalaisten, maalle perustettuna valtiona.

Arvostan sitä, että komissio näkee Saamelaismuseo Siidan tärkeän roolin saamelaisten kulttuurisen itsetunnon vahvistajana. Komissio esittää, että valtion tulee korottaa Pohjoismaiden suurimman saamelaismuseon, Siidan voimavaroja, jotta se voi hoitaa muun muassa esinepalautusten myötä jatkuvasti laajenevat tehtävänsä.

Saamelainen käsityö ja taide, duodji on elävä yhteys esivanhempiin. Se on perinnettä, joka kytkeytyy sekä luontoon että yhteisön aineettomaan tietoon. Satoja vuosia saamelaisten esineitä kerättiin museoihin ympäri Eurooppaa, ja suuri osa tästä perinnöstä pysyi pitkään poissa yhteisöjen ulottuvilta. Edelleen ei-saamelaisissa museoissa arvioidaan olevan noin 50 000 saamelaisesinettä.

Esineitä palautuu nyt takaisin saamelaismuseoihin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Palautus ei ole päätepiste, vaan alku työlle, jossa kolonialistista historiaa purkamalla rakennetaan tilaa paranemiselle ja voimaantumiselle.

Kun saamelaiset tutkivat esivanhempien vanhoja esineitä, perinteinen tieto, tekniikat ja merkitykset heräävät uudelleen eloon ja inspiroivat uuden luomista. Näin esineet eivät vain palaa museoon, vaan takaisin elävään käyttöön yhteisöihin, osaksi jatkuvaa kulttuurista tarinaa.

Kulttuuriperinnön vaaliminen ei ole menneeseen takertumista, vaan tulevaisuuden rakentamista. Perinne elää saamelaisessa käsityössä ja taiteessa, ja esineiden kotiinpaluu vahvistaa sekä yksilöiden että yhteisön identiteettiä.

Siidan tilaisuuksissa saamelaisesineistö elää yhteisön käsissä, kun vanhoja esineitä eli esimerkiksi pukuja, puvun osia, kuppeja ja leukuja voi tutkia läheltä, tuntea ja aistia. Esineet itsessään kertovat paljon, sillä duodji on oma kieli, joka avautuu saamelaisille, mutta ei valtaväestölle. Kuvataiteilija Outi Pieski onkin sanonut osuvasti, että museoesinet ovat meille kuin kirjoja ja kirjastoja. Esivanhempamme puhuvat niiden kautta.

Ajattelen että Siidan tehtävänä on tuoda positiivista viestiä, iloa ja onnea elävästä kulttuuriperinnöstä. Museoesineet kuuluvat saamelaisyhteisöille. Ne ovat kuin lapsia, joista museo saa pitää hyvää huolta tulevia sukupolvia varten. Uskon, että parhaimmillaan Siida voi jatkaa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission ja evankelis-luterilaisen kirkon käynnistämää sovintotyötä.

Totuus- ja sovintokomission työn todellinen merkitys selviää vasta sen jälkeen, kun näemme miten valtio tulee toimeenpanemaan komission esityksiä. Keskustelu ja ihmisten kokemusten esiintuominen on tärkeää, mutta todellinen sovinto tapahtuu vasta aitojen poliittisten tekojen kautta.

Toivon että äänemme on kuultu. Haluan että kansani elämä paranee.

Taina Máret Pieski

Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja