Aivan uutta kerrontatapaa näyttelyssä edustaa taiteilijoiden osallistuminen sisällölliseen tuotantoon. Saamelaiskulttuurin esittelyssä lähtökohtana on menneisyyden läsnäolo nykypäivässä, joten kulttuurihistorian ja perinnetieteiden sanomaan on yhdistetty vahvasti nykysaamelaisten taiteilijoiden ja duojáreiden eli saamenkäsityön tekijöiden osaamista. Myös näyttelymme luonto-osiossa on hyödynnetty luontotaiteen ilmaisuvoimaa.
Saamelaismuseon näyttelyn taiteellisena johtajana on toiminut Outi Pieski, jolla on myös erillisiä teoksia tukemassa näyttelyn sanomaa. Teos Maa värejä virtaa kaartuu näyttelysalin yllä. Se luo tunturisilhuettien jonon, joka on väritetty saamenpuvun huivin hapsuilla eli riessamilla. Teoksessa esiäitien värit luovat suojaavan kaaren näyttelysalin kohtaamispaikan ylle.
Marja Helanderin ja Mauri Lähdesmäen pääsalin sydämeen sijoittuva lämminhenkinen Läpi aikojen videoinstallaatio nostaa esille saamelaiskulttuurin elinvoiman ja moninaisuuden. Teoksen kantavana teemana toimiva saamenpuku tuodaan esille elävänä kulttuurin osana omistajiensa kautta.
Jouni S. Laitin teokset Pohjoisen haravoitu metsä ja Rástegáisá: vaatimien suojelija ottavat kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja maankäytön kysymyksiin Saamenmaalla. Näyttelyssä on muutakin taiteellista esillepanoa, kuten Elle Valkeapään tekemä pauloista hahmottelema vitriini tai Lada Suomenrinteen ja Essi Ranttilan graafinen ilme. Sanallista ja äänellistä maailmaa ovat olleet luomassa Pekka Aikion lisäksi Wimme, Ingá-Maret Gaup-Juuso ja Niillas Holmberg.
Laavun musiikkiesitys Steehlaž kååvas – Lássalávvu – Lasâláávu peilaa menneiden sukupolvien tuntoja. Videolla esiintyvät saamelaiset musiikintekijät Heidi Gauriloff, Hilda Länsman, Mikkal Morottaja (Amoc) ja Ailu Valle. Videon on kuvannut ja muusikoiden kanssa ohjannut Ville-Riiko Fofonoff.
Pauliina Feodoroffin johtama Miltä sopu näyttää hanke kertoo siitä, miten valtakulttuurin aiheuttamia ympäristövahinkoja voidaan korjata perinteistiedon avulla ja miten yhdistämällä saamelaista tapaoikeutta voi käyttää maankäytön suunnittelussa. Näin luodaan uudenlaista, osallistavaa yhteistoimintaa viranomaisten, tutkijoiden ja saamelaisten välillä.
Luonto-osiossa Anni Rapinojan Ruijanpolku-teos kuvaa syksyn merkitystä luonnolle sekä polkujen merkitystä maastossa kulkijalle, mutta se luonnehtii myös polulla kulkemisen ihanuutta. Teoksessa on käytetty erilaisia luonnonmateriaaleja, jotka on aseteltu lattiaan upotettuihin peililaatikoihin. Peilien kautta materiaalit ja muodot kertautuvat ja muodostavat jännittäviä näkymiä, jotka laajenevat sitä enemmän mitä matalammalta niitä katsoo. Käy vaikka makuulle ja kurkista!
Kaija Kiurun Piilosilla-teos sijoittuu näyttelyssä osaksi vanhaa metsää ja sen tehtävänä on kuvata vanhan metsän olemusta. Teoksen materiaaleja ovat mukuramänty, koivun- ja männyn pahkat sekä täytetyt linnut. Kaikki teoksen materiaalit ovat kierrätettyjä luonnonmateriaaleja. Linnut ovat peräisin Siidan aiemmasta näyttelystä.
Kiurun Piilosilla-teoksen sisarteos, Tuulten pesäpuu, on nähtävillä Metsähallituksen asiakaspalvelussa Siidan ala-aulassa. Sen materiaalisena on käytetty männynjuuria ja -oksia. Runkona on kierteinen kelo Siidan ensimmäisestä näyttelystä.
Ilmastohistoriaa avaavan vitriinin taustakuvana on Tom Björklundin digitaalinen maalaus mammuttiarosta. Päänäyttelysalia kiertävien suurkuvien kuvaajat ovat Pasi Nivasalo, Martti Rikkonen ja Pertti Turunen.
Kulttuuriaiheisia videotuotantoja Siidan näyttelyyn ovat tehneet Ville-Riiko Fofonoff, Kevin Francett ja Aslak Paltto. Luontosisältöisiä videotuotantoja Siidan näyttelyyn ovat tehneet Riku Karjalainen, Rayann Elzein ja Jorma Hevonkoski.