Siidan ulkomuseo esittelee Suomen saamelaisten kulttuuriperintöä, rakennusperintöä ja elinkeinoja
Saamelaismuseon ulkomuseossa riittää katseltavaa. Siellä näet, miten saamelaiset ovat asuneet ja minkälaisia rakennuksia rakentaneet. Rakentaminen ja asuminen kertovat myös elinkeinoista ja elämäntavasta. Alueella on lähes viisikymmentä rakennusta ja rakennelmaa ryhmiteltynä kulttuurialueiden tai käyttöluonteen mukaisesti noin 800 metriä pitkän suopunginmuotoisen polun varteen. Polun varrella voit tutustua Suomen kolmen saamelaiskulttuurin kulttuuriperintöön, rakennusperintöön ja elinkeinoihin.
Ulkomuseoalue on muinaismuistolain nojalla rauhoitettu ja ympäristö on herkkä kulumiselle. Liikuthan siis vain merkityillä, sorastetuilla poluilla.
Kohteita ansoista ja ahkioista kokonaisiin pihapiireihin
Ulkomuseon sydän on Tirron pihapiiri, joka edustaa Inarin talollissaamelaista rakentamista ja elämäntapaa 1800-luvulta. Toinen erityisen hieno kohde on Mirhamintupa, Inarin ja Kittilän rajalta siirretty käräjätupa, joka oli vuoteen 1905 saakka oikeudenkäyntikäytössä. Tuvan seinät ovat täyttyneet vuosikymmenten myötä mm. tuomioitaan odottaneiden nimikirjoituksista.
Hirsirakennusten lisäksi museoalueella voi tutustua erilaisiin siirrettäviin kota-, laavu- ja säilytysrakennelmiin sekä turverakennuksiin. Ulkomuseolla esitellään myös erilaisia ansoja, joita on ennen käytetty pyyntiin. Ulkomuseon näyttelyhallissa on esillä veneitä ja ahkioita.
Ulkomuseo on myös muinaisjäännösalue
Saamelaismuseon ulkomuseoalueelle tiivistyy 10 000 vuotta Inarin historiaa.
Tiedämme, että Inarijärven rannalla Juutuajoen yhtymäkohdassa Saamelaismuseon alueella on ollut asutusta jo mesoliittisella kivikaudella, lähes 10 000 vuotta sitten. Alueella on asuttu useaan otteeseen myös myöhemmin kivikaudella sekä varhaisella metallikaudella ja rautakaudella (8800-5600, 1800 ja 1400-1200 vuotta sitten). Se on ns. moniperiodinen asuinpaikka.
Ulkomuseoalueella suoritetuissa kaivauksissa on tavattu pyyntiväestön elämästä kertovia jäännöksiä ja löytöjä; tulisijoja ja kodanpohjia sekä erilaisia työkaluja, keramiikkaa ja ravinnoksi käytettyjen eläinten palanutta luuta.
Ulkomuseoalue on muinaismuistolain nojalla rauhoitettu. Liikuthan vain merkityillä, sorastetuilla poluilla.
Ulkomuseon historiaa
Saamelaismuseon toiminta on alkanut ulkomuseosta. Saamelaismuseo perustettiin vuonna 1959. Perustajana oli Sámii Litto – Saamelaisten yhdistys ry., joka puolestaan on vuonna 1945 perustettu Suomen ensimmäinen saamelaisyhdistys.
Saamelaismuseon perustaminen liittyy toiseen maailmansodan loppuvaiheeseen, Lapin sotaan. Sen seurauksena suurin osa Lapin infrastruktuurista ja esineistöstä tuhoutui. Esimerkiksi Inarin kunnan rakennuskannasta tuhoutui yli 90 %. Lisäksi saamelaisten elämäntapa alkoi sodan jälkeen muuttua, jonka seurauksena kotitekoinen käyttöesineistö pikkuhiljaa katosi. Saamelaiset huolestuivat materiaalisen kulttuurin muutoksista ja ajatus oman museon perustamisesta syntyi.
Alkuaikojen keräys- ja kulttuuriperinnön tallennustyössä tehtiin yhteistyötä Turun yliopiston Varsinaissuomalaisen ja Pohjalaisen osakunnan kanssa. Yhteys yliopistoon syntyi Kevon tutkimuslaitoksen johtajan, professori Paavo Kallion kautta.
Ulkomuseo avattiin kesällä 1963 Pohjoismaiden ensimmäisenä saamelaismuseona. Saamelaismuseo toimi kesäkaudet avoinna olevana ulkomuseona vuoteen 1998 saakka, jolloin Siida-rakennus valmistui. Siihen saakka myös esineistöä säilytettiin ulkomuseon rakennuksissa.
Yli 60-vuotiaalla ulkomuseolla on jo oma museaalinen historia, joka kertoo myös eri aikakausien suhtautumisesta museorakennuksiin ja niiden kunnostamiseen.
