Kuluneen kevään aikana moni saamelaisille tärkeä asia on edennyt suomalaisessa yhteiskunnassa myönteiseen suuntaan. Tuoreimpana uutisena saimme kuulla, että saamelaiskäräjälain uudistus etenee eduskunnassa, kun perustuslakivaliokunta julkaisi mietintönsä. Uutinen on odotettu, sillä onhan uudistus epäonnistunut jo kolmella aiemmalla hallituskaudella.

Evankelis-luterilaisen kirkon ”Saamelaiset kirkossa” -hanke päättyi hiljattain. Hankkeen tavoitteena oli purkaa jännitteitä kirkon ja saamelaisten välillä sekä vahvistaa saamelaisten osallisuutta kirkossa. Hankkeen päätteeksi arkkipiispa Tapio Luoma esitti evankelis-luterilaisen kirkon anteeksipyynnön saamelaisille 8. toukokuuta Turun tuomiokirkossa järjestetyssä päätösjumalanpalveluksessa.

Arkkipiispa Luoma tunnusti kirkon osallistuneen saamelaisten kulttuurin ja identiteetin tukahduttamiseen. Hän totesi, että kirkko ei ole kunnioittanut saamelaisten kansallista identiteettiä ja kulttuuria, vaan on osaltaan tukenut heidän valtaväestöön sulauttamistaan ja heidän kielensä ja kulttuurinsa tukahduttamista. Arvostan suuresti tätä sovinnon tekoa.

Uskoni myös suomalaisen oikeuslaitoksen toimintaa kohtaan saamelaisasioissa sai vahvistuksen, kun syyttäjä päätti lopettaa rikostutkinnan liittyen Saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaleja. Syyttäjän mukaan edellisen Saamelaiskäräjien vaalilautakunnalla ja hallituksella oli hyväksyttävä syy ratkaisuilleen, erityisesti ottaen huomioon YK:n komiteoiden näkemykset saamelaisten itsemääräämisoikeudesta.

Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ on loppusuoralla, kun se parhaillaan valmistelee loppuraporttiaan Suomen valtiolle. Raportti luovutetaan joulukuussa maamme hallitukselle. Kyse on historiallisesta työstä, jolle haluan antaa kaiken tukeni. Komission työn merkitys selviää kuitenkin vasta sen jälkeen, kun näemme miten valtio tulee toimeenpanemaan komission esityksiä. Keskustelu ja ihmisten kokemusten esiintuominen on tärkeää, mutta todellinen muutos tapahtuu vasta aitojen poliittisten tekojen kautta.

Saamelaismuseo Siidan johtajana iloitsen museomme saamista kansainvälisistä palkinnoista ja suuresta kiinnostuksesta saamelaiskulttuuria kohtaan. Museon tärkein työ alkuperäiskansamuseona tehdään kuitenkin yhdessä saamelaisyhteisöjen kanssa.

Siksi iloitsen tänään Suomen kulttuurirahaston tekemästä päätöksestä tukea museomme toimintaa merkittävällä avustuksella. Pääsemme edistämään esivanhempiemme esineiden kotiinpaluuta Euroopan museoista, joiden hallussa on edelleen noin 50 000 saamelaista museoesinettä.

Saamelaisyhteisöillä on valtava tarve ja oikeus päästä kosketuksiin esivanhempien esineiden ja valokuvien kanssa museon yhteisöllisen toiminnan kautta. Suomessa kehitys on ollut esimerkillisen hienoa. Suomen kansallismuseo palautti koko saamelaisesinekokoelmansa Siidaan vuonna 2021. Pohjois-Pohjanmaan museo teki vastaavan päätöksen viime vuonna. Tätä ennen Vapriikki ja muutamat muut museot ovat palauttaneet saamelaisesineistöä Siidaan.

Repatriaatio eli esineiden kotiinpaluu on alkusysäys varsinaiselle kulttuuriperinnön palautustyölle. Se on tie todelliseen toipumiseen ja paranemiseen sekä saamelaisen itsetunnon ja identiteetin vahvistumiseen. Uskon että parhaimmillaan Siida voi jatkaa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission ja evankelis-luterilaisen kirkon käynnistämää sovintotyötä. Haluan uskoa, että suomalainen yhteiskunta kulkee saamelaisten kanssa kohti sovintoa ja parempaa tulevaisuutta.

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, Saamelaismuseo Siida

Saamelaismuseo Siidan kokoelmat ovat karttuneet huomattavalla yksityislahjoituksella, kun Aino Guttorm luovutti museolle vanhempiensa, Hans ja Terttu Guttormin, laajan kulttuuriperintöaineiston Utsjoelta. Lahjoitus sisältää yli sata saamelaisesinettä, laajan valokuva-aineiston 1990–2010-luvuilta, lehtileikekokoelman vuosilta 1953–2012 sekä muuta arkistomateriaalia, joka liittyy saamelaiskulttuuriin ja perhehistoriaan.

Syrjälän Hansin perintöä

Hans Guttorm, tuttavallisemmin ”Syrjälän Hans”, syntyi vuonna 1927 ja kasvoi Syrjälän tilalla Utsjoen varrella. Hänen isänsä oli Aslak Guttorm (”Polis-Aslak”, s. 1880, k. 1964) ja äitinsä Anni (Anna) os. Lukkari s. 1886 k.1946. Lahjoituksessa on mukana muun muassa Polis-Aslakan virkatakki ja vuonna 2001 vanhan Syrjälän mallin mukaan tehty sarvilakki ja johon Hans veisti puisen sarven. Pitkän uran yrittäjänä Utsjoen kirkonkylässä tehnyt Hans siirtyi myöhemmin kunnan palvelukseen. Vapaa-ajallaan Hans dokumentoi aktiivisesti paikallisia tapahtumia valokuvin 1990-luvulta alkaen. Hans menehtyi vuonna 2011.

Terttu Guttorm – opettaja, vaikuttaja ja järjestelmällinen arkistoija

Terttu Guttorm (os. Tuominen) saapui Utsjoelle opettajaksi vuonna 1952. Hän avioitui Hans Guttormin kanssa vuonna 1954 ja perheeseen syntyi kolme lasta: Aino (1956), Bigga (1959) ja Heikki Aslak (1961).

Opettajan työn ohella Terttu toimi Utsjoen kirjastonhoitajana sekä teki paikallishistoriaa kunnallispolitiikassa, kun hänet valittiin vuonna 1973 Utsjoen kunnanhallituksen ensimmäiseksi naisjäseneksi. Tertun järjestelmällisyys näkyy erityisesti lehtileikekokoelmassa, jossa jokainen artikkeli on huolellisesti merkattu lähdetiedoilla.

Elävä muisto ja merkittävä kulttuuriteko

Aino Guttorm kertoo vanhempiensa olleen aktiivisia toimijoita sekä saamelaiskulttuurin ja -käsitöiden että paikallisten yhdistysten, kuten SPR:n, Utsjoen VPK:n ja opettajajärjestö OAJ:n parissa.

Yhteinen lahjoituskatselmus Ainon kanssa toi esiin runsaasti lisätietoa esineiden käyttöhistoriasta ja hänen kokoama esineistön kontekstitieto on erittäin arvokasta museotyölle, toteaa amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki.

Saamelaismuseo Siidassa ainestoa digitoidaan ja luetteloidaan parhaillaan ja tulevaisuudessa aineistoon on mahdollista tutustua Saamelaismuseossa.

Aino Guttorm tekee tällä hetkellä taustatutkimusta äitinsä elämänkertaa varten. Lahjoituksen kautta Terttu ja Hans Guttormin kulttuuriperintötyö saa arvoisensa paikan Saamelaismuseossa osana yhteistä muistia.

Lisätietoja:

Amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki

marjo-riitta.rantamaki@samimuseum.fi

p. 040 5715670

Aino Guttorm

p. 050 4305375

Yhteistiedote Saamelaismuseo Siida ja Metsähallituksen Luontopalvelut

Metsähallitus ja Saamelaismuseo Siida sopineet näyttelytoiminnan siirrosta museon hallinnoitavaksi

Metsähallituksen Luontopalvelut ja Saamelaismuseo Siida ovat sopineet, että Siidan näyttelytoiminta siirtyy kokonaisuudessaan museon hallintaan. Muutos astuu voimaan heinäkuussa 2025.

Inarissa sijaitseva Siida on toiminut vuodesta 1998 sekä Saamelaismuseona että Ylä-Lapin luontokeskuksena. Sen päänäyttely Enâmeh láá mii párnááh – Nämä maat ovat lapsiamme esittelee saamelaiskulttuuria ja Pohjois-Lapin luontoa. Näyttely uusittiin vuosina 2020–2022 yhteistyössä Saamelaismuseon ja Metsähallituksen Luontopalvelujen kesken, ja se on saanut runsaasti kiitosta. Vuonna 2024 Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siida valittiin Vuoden museoksi Suomessa, ja Saamelaismuseo palkittiin myös Vuoden eurooppalaisena museona.

Uuden sopimuksen myötä näyttelytoiminnan hallinta, kustannukset ja tuotot – mukaan lukien pääsylipputulot – siirtyvät kokonaisuudessaan Saamelaismuseo Siidan vastuulle. Muutos koskee sekä päänäyttelyä että kahta vaihtuvien näyttelyiden tilaa. Tällä hetkellä pääsylipputulot on jaettu Metsähallituksen ja Saamelaismuseon kesken.

Näyttelytoiminnan siirto liittyy Luontopalvelujen tavoitteeseen kohdentaa toimintaansa entistä selkeämmin sen ydintehtäviin eli luonnonsuojeluun ja retkeilypalvelujen tuottamiseen muuttuneen rahoitustilanteen edellyttämällä tavalla.

– Metsähallituksen tuottamat luontosisällöt pysyvät edelleen osana päänäyttelyä. Lisäksi Metsähallituksen Luontopalveluilla on Siidassa asiakaspalvelutoimintaa ja tiloja, joihin ei ole tulossa muutoksia, kertoo palveluomistaja Katja Heikkinen Metsähallituksen Luontopalveluista.

Muutoksen myötä Siida nimi jää vain Saamelaismuseon käyttöön.

– Muutos mahdollistaa Saamelaismuseolle entistä paremmat mahdollisuudet esitellä saamelaiskulttuuria ja -taidetta Siidan näyttelyissä. Saamelaismuseon tilakustannukset kuitenkin nousevat, mihin tarvitsemme valtion tukea, sanoo museonjohtaja Taina Máret Pieski

Lisätietoja:

Metsähallituksen Luontopalvelut: Palveluomistaja Katja Heikkinen, p. 040 6587092

Saamelaismuseo Siida: Museonjohtaja Taina Máret Pieski, p. 050 5351574

On yleisesti tunnustettua, että taide ja kulttuuri edistävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Tuore maamme kulttuuripoliittinen selonteko puhuu kulttuurista jokaisen oikeutena. On tärkeää, että taide, kulttuuri ja luovat alat nähdään itseisarvoisina osina yhteiskuntaa.

Kulttuuri ei ole vain oopperaa ja kansanhuvia, vaan sillä tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä me ihmiset siirrämme jälkeläisillemme. Se tarkoittaa tietoja, taitoja ja tapoja sekä arvoja ja normeja, joiden varaan ihmisyhteisöt ovat rakentuneet. Kulttuurin kuuluvat muun muassa kieli, valtarakenteet, elinkeinot, taide ja urheilu. Siihen kuuluvat myös uskonto ja muut katsomukset.

Eikö kulttuuri ole siten kaikkea sitä, mitä haluamme kansakuntina ja yhteisöinä puolustaa ja turvata viimeiseen asti? Kansa näivettyy ilman sivistystä, taidetta ja kulttuuria. Siksi kulttuuri on aina puolustamisen arvoista ja jokaisen oikeus.

Poliittisessa keskustelussa kulttuuri lokeroidaan helposti sellaiseksi vähemmän tärkeäksi kulueräksi, jopa luxuspalveluksi, josta on helppo leikata, kun rahaa tarvitaan muihin tärkeämpiin kohteisiin kuten sotepalveluihin, tienpitoon ja puolustukseen.

Epävarmuuden aikoina tarvitsemme ihmisinä yhteyttä toisiimme paitsi tiedon myös taiteen ja kulttuurin avulla.

Näin vaalien alla on hyvä muistuttaa, että kunnat vastaavat alueensa kulttuurin peruspalveluista. Kuntien avustuksilla luodaan mahdollisuuksia kulttuurin omaehtoiselle harrastamiselle ja ammatilliselle taidetoiminnalle. Monipuoliset kulttuuripalvelut luovat alueelle elinvoimaa, vetovoimaa ja ihmisten hyvinvointia.

Kuntien ylläpitämillä museoilla on Suomessa suuri arvo. Museot huolehtivat siitä, että kulttuuriperintömme säilyy myös tuleville kuntalaisille. Museossa ihminen pääsee osaksi yhteistä tarinaa ja sitoo myös muualta muuttaneen väestön uuteen kotipaikkaansa ja sen kulttuuriin.

Museot ovat osa alueellista kulttuuri- ja elinkeinopolitiikkaa. Museot luovat ympärilleen kysyntää, joka on moninkertainen verrattuna niiden saamaan julkiseen tukeen. Museot ovat kaupoille, majoitus- ja ravintolapalveluille sekä liikenneyrityksille hyvä kumppani. Kaikki tämä tuo verotuloja.

Museoliiton teettämän tutkimuksen mukaan kulttuurimatkailija valitsee kohteensa useimmiten sen perusteella, kuinka houkuttelevia museoita, kulttuuriperintökohteita ja taidetta on tarjolla. Peräti 80 prosenttia suomalaisista haluaa nähdä kulttuuriperintöä matkustaessaan.

Esimerkiksi Inarissa sijaitsevasta Saamelaismuseo Siidasta on kasvanut alueen merkittävä vetovoimatekijä. Inarin kylällä on 700 asukasta ja Siidassa vierailee vuosittain yli 140 000 kävijää yli sadasta eri maasta. Maksavia näyttelykävijöitä vieraista oli viime vuonna ennätykselliset 82 000 kävijää. Tämä tarkoittaa peräti 6,5 – 30 miljoonan euron lisätuloja alueelle. Tutkimuksen mukaan museon päiväkävijä käyttää museomatkallaan noin 80 euroa ja yöpyvä museokävijä vastaavasti 370 euroa (lähde Museoiden kävijätutkimus 2021, Museoliitto/Taloustutkimus.

Museot ovat koko Suomessa ennennäkemättömän suosittuja. Vuonna 2023 rikottiin käyntimääräennätys, kun museoissa käytiin yli 8,7 miljoonaa kertaa.

Museot palvelevat kaikenikäisiä kasvavia kuntalaisia. Museotyö kytkeytyy tiiviisti opetukseen ja kasvatukseen. Kulttuuriperintökasvatus auttaa lasta kasvamaan osaksi yhteisöään ja ymmärtämään yhteistä historiaa. Valtaosa lasten ja nuorten museokäynneistä on ilmaiskäyntejä.

Museon tärkeä tehtävä on vahvistaa toivoa ja rakentaa uskoa tulevaisuuteen. Hyvinvointialueille museot ovat hyviä kumppaneita kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä. Rohkenen vedota tuleviin päättäjiin: Pidetään yhdessä huolta upeista museoistamme Lapissa!

Taina Màret Pieski, museonjohtaja, Saamelaismuseo Siida

Saamelaismuseo Siida kutsuu saamelaisyhteisöä valitsemaan esineitä päänäyttelyyn. Museo valitsee saamelaisesineistöä Siidan päänäyttelyn yhteisövitriiniin yhdessä yhteisön kanssa. Tällä kertaa esille pääsevät Pohjois-Pohjanmaan museon lahjoittamat saamelaisesineet, jotka kuuluvat Samuli Paulaharjun kokoamaan kokoelmaan. Yhteisövitriinin esineet vaihdetaan huoltotauolla toukokuussa 2025.

Pohjois-Pohjanmaan museo lahjoitti saamelaiskokoelmansa, 370 esinettä Saamelaismuseo Siidalle vuonna 2024. Kokoelman on koonnut oululainen kansatieteilijä ja museonhoitaja Samuli Paulaharju (1875–1944). Kokoelma sisältää erilaisia esinetyyppejä Saamenmaalta eri aikakausilta, muun muassa harvinaisia varsijousien tukkeja – vanhin niistä on peräisin vuodelta 1730. Tänä vuonna Samuli Paulaharjun syntymästä on kulunut 150 vuotta ja nyt käynnistyvä esinevalinta Siidan päänäyttelyn yhteisövitriiniin esittelee hänen merkittävää saamelaisesineiden keruutyötä.

Siidan ”Enâmeh láá mii párnááh – Nämä maat ovat lapsiamme” -päänäyttelyn yhteisövitriinissä on tällä hetkellä esillä Suomen kansallismuseosta palautunutta saamelaisesineistöä, mikä siihen on valittu yhteisöllisesti Siidan päänäyttelyuudistuksen yhteydessä 2021–2022. Vitriinin esineitä on tarkoitus vaihtaa säännöllisesti ja esinevalinta tehdään aina yhdessä saamelaisyhteisön kanssa.
Esivalinnat yhteisövitriiniin tehdään etä- ja hybriditilaisuuksissa. Etätapaamiset toteutetaan Teams-tapaamisina, joissa esineitä esitellään kätevästi Saamelaismuseon Finna-sivuston kautta (siida.finna.fi).

Ma 10.2. klo 17:00 Teams-tapaaminen, jossa esittelemme luu- ja sarviesineet
Ma 17.2. klo 17:00 Teams-tapaaminen, jossa esittelemme nahka- ja turkisesineet
Ma 24.2. klo 17:00 Teams-tapaaminen, jossa esittelemme tekstiilit
Ma 10.3. klo 17:00 Teams-tapaaminen, jossa esittelemme kolttasaamelaiset tekstiilit
Ma 17.3. klo 17:00 Hybridi tilaisuus Siidan yhteisöllisessä tilassa, missä esittelemme puuesineet. Tilamme rajaa osallistujamäärää ja pyydämme paikan päälle Siidaan saapuvia ilmoittautumaan yhteisötyövastaava Pia Nikulalle torstaihin 13.3.2025 mennessä.

Tilaisuudet ovat suomenkielisiä. Teams-linkit tilaisuuksiin löydät tästä ja sosiaalisen median kanavilta.
Tervetuloa mukaan tekemään esinevalintoja ja vaikuttamaan Siidan päänäyttelyn sisältöihin.
Lisätiedot: Yhteisötyövastaava Pia Nikula, pia.nikula@samimuseum.fi, p. 040 621 2663.
Amanuenssi, kokoelmat Marjo-Riitta Rantamäki, marjo-riitta.rantamaki@samimuseum.fi, p. 040 571 5670.

Kuva: Saamelaismuseo Siida/Saara-Maija Pesonen

Ylä-Lapin luontokeskus Siidan palveluihin tuli muutoksia vuoden 2025 alussa. Metsähallituksen luontokeskuksen asiakaspalvelu palvelee tiistaista lauantaihin klo 9.00–17.00 ympäri vuoden ja se keskittyy retkeily- ja luontotiedon jakamiseen. Inarin kunnan matkailuneuvonta palvelee jatkossa sähköpostitse: tourist.info@inari.fi.

Ylä-Lapin luontokeskuksen näyttelyihin ja voi tutustua Saamelaismuseo Siidan aukioloaikojen puitteissa.

Digipalvelumme kehittyvät

Eräluvat.fi on uudistunut, ja löydät nyt kohteet ja luvat samasta paikasta: www.eraluvat.fi. Metsähallitukselta saat kalastus-, metsästys- ja maastoliikenneluvat valtion maille ja vesille, myös paikallisten luvat. Lupa-asioissa palvelee myös Eräluvat-palvelunumero: 020 69 2424 (maanantaista perjantaihin klo 9-15), eraluvat(at)metsa.fi.

Myös uusi Luontoon-palvelu on julkaistu ja siihen pääsee tutustumaan osoitteessa www.luontoon.fi.  Muiden luontokeskusten ja asiakaspalvelujen yhteystiedot ja aukioloajat löydät Luontoon-palvelusta. Mobiilisovellus tullaan julkaisemaan ensi vuoden aikana.

Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siida saavutti vuonna 2024 historialliset kävijäluvut. Tilastojen mukaan Siidan tapahtuma- ja näyttelykävijöitä oli yhteensä reilu 82 000, joka on yli 20 prosenttia enemmän kuin aikaisempi ennätys vuodelta 2023 (68 000). Heinäkuu oli erityisen vilkas, kun näyttelyissä vieraili kuukausikohtainen ennätysmäärä, 14 000 kävijää.

Näyttelyiden lisäksi kävijät ovat hyödyntäneet aktiivisesti talon muita palveluita, kuten Metsähallituksen Ylä-Lapin luontokeskuksen asiakaspalvelua, matkailuneuvontaa, ravintola Sarritia ja museokauppa Siida Shopia. Ovilaskurin mukaan Siidassa vieraili vuoden aikana huikeat 140 000 kävijää.

– Olemme kiitollisia, että Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siidan yhteinen näyttely, Enâmeh láá mii párnááh – Nämä maat ovat lapsiamme, on kiinnostanut kävijöitä ja palkittu Suomen museoliiton Vuoden museo -palkinnolla, kiittelee erityisasiantuntija Kirsi Ukkonen Ylä-Lapin luontokeskus Siidasta.
– Näyttelymme korostaa luonnon ja kulttuurin tiivistä yhteyttä, ja sen avulla voimme tuoda esille kuinka tärkeää on huolehtia luonnon ja kulttuurin säilymisestä tuleville sukupolville, Ukkonen jatkaa ja kiittää lämpimästi näyttelyvieraita.

Vuoden 2024 menestykseen vaikutti vahvasti Saamelaismuseon voittama European Museum of the Year Award sekä Suomen museoliiton ja ICOM Suomen myöntämä Vuoden museo -palkinto. Palkinnot nostivat kiinnostusta erityisesti toukokuun jälkeen, ja näyttelylipun ostaneiden osuus kasvoi huomattavasti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Myös perinteisesti hiljaiset kuukaudet, huhti-toukokuu ja loka-marraskuu, ovat vilkastuneet selkeästi.

Kävijöistä suomalaisia oli 37 prosenttia ja ulkomaalaisia 63 prosenttia. Ulkomaalaisten joukossa eniten oli saksalaisia ja ranskalaisia. Kaiken kaikkiaan Siidassa vieraili vuoden aikana edustajia 110 eri kansallisuudesta. Ryhmämatkailijoiden osuus pysyi edellisvuosien tasolla, ollen noin 30 prosenttia. Opastettuja kierroksia järjestettiin ennätykselliset 455 kappaletta.

– On ilahduttavaa, että saamelaiskulttuuri on laajan kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Museon saamat palkinnot ovat lisänneet kiinnostusta entisestään. Kaikkein tärkein työmme tapahtuu kuitenkin isojen kävijälukujen ulkopuolella yhteisötyössä saamelaisyhteisön kanssa, sanoo saamelaismuseon johtaja Taina Máret Pieski.

Vuosi 2024 oli Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siidalle monella tapaa merkittävä ja osoitti, kuinka suuri vaikutus luonnon ja kulttuurin välisen yhteyden tuomisella esiin voi olla. Siida jatkaa työtään tarjotakseen laadukkaita ja mieleenpainuvia kokemuksia sekä nostattaakseen tietoisuutta saamelaiskulttuurista ja pohjoisen luonnon erityispiirteistä.

Lisätietoja: Markkinointivastaava Taija Aikio, taija.aikio(at)samimuseum.fi, +35840 484 7329

Saamelaismuseo Siidassa vierailee tällä viikolla Upopoyn eli Kansallisen Ainumuseon ja puiston delegaatio Hokkaidolta, Japanista. Ainujen Kulttuurisäätiö ja Saamelaismuseo uudistavat samalla myös yhteistyösopimuksensa. Sen tarkoitus on edistää alkuperäiskansojen välistä kulttuuriyhteistyötä muun muassa museonäyttely- ja henkilöstövaihdon avulla.

Saamelaismuseo on tehnyt yhteistyötä Japanin alkuperäiskansan, ainujen kanssa jo 1980-luvulta alkaen. Tuolloin vierailuja tehtiin puolin ja toisin Hokkaidolla sijaitsevan Shiraoin Ainujen Kansanmuseon sekä Inarin Saamelaismuseon, Saamen Radion ja Saamelaisvaltuuskunnan kesken. Vuonna 1984 Ainujen Kansanmuseo ja Inarin Saamelaismuseo allekirjoittivat julistuksen yhteistyöstä ja ystävyydestä edistämään ”kulttuuriemme, historiamme ja identiteettimme tutkimista ja säilyttämistä”.

Tällä viikolla Inarin Saamelaismuseolla vierailevat Hokkaidon Upopoysta vanhempi apulaisjohtaja Noriyuki Abe ja Hikaru Jono Ainujen Kulttuurisäätiöstä, varatoimitusjohtaja Masahiro Nomoto ja käsityöläinen Yomaru Yamamichi Kansallisesta Ainumuseosta ja puistosta sekä tulkki Mio Yachita. Vierailun tarkoituksena on uudistaa yhteistyösopimus ja vahvistaa yhteistyötä erityisesti museo-organisaatioiden välillä. Samalla vieraat tutustuvat uudistettuun Saamelaismuseoon ja sen näyttelyihin.

Ainut ovat Japanin alkuperäiskansa, joiden perinteinen asuinalue on sijainnut Japanin pohjoissaarella Hokkaidolla sekä Kuriileilla ja Sahalinilla. Upopoy-keskus sijaitsee Hokkaidolla Porotojärven rannalla ja se toimii kansallisena keskuksena ainukulttuurin elpymiselle ja kehitykselle. Upopoy tarkoittaa ainun kielellä ”yhdessä laulamista suuressa ryhmässä”.  Upopoy koostuu Kansallisesta Ainumuseosta ja puistosta, joissa elvytetään ja esitellään ainukulttuuria. Keskuksessa on myös Muistoalue, jossa on eri yliopistoista aikoinaan tutkimustarkoituksiin kaivettujen, palautettujen ainuvainajien muistoseremonia- ja säilytystilat.

Lisätiedot: Museonjohtaja, Taina Máret Pieski, taina.pieski(at)samimuseum.fi,Tel. 050 5351574

Sodankylästä Sompiojärven laidalla sijaitsevan Juikentän arkeologiselta kohteelta löytyi vuoden 1962 tutkimuskaivauksissa kaksi villakankaan palaa. Kankaat ovat olleet pari viime vuotta aktiivisen tutkimuksen kohteena. Kangaslöydöt on nyt radiohiiliajoitettu ja niiden iäksi on saatu noin 600 vuotta. Kankaat on kudottu 1400-luvulla jKr., eli ne ajoittuvat keskiaijalle. Juikentän löydöistä on hiljattain tutkittu myös metalliesineiden sisältämät alkuaineet ja turkislöytöja tutkitaan parhaillaan.

Lapin alueen arkeologiset tekstiililöydöt ovat erittäin harvinaisia. Tällä hetkellä Sodankylän Juikentän kankaat ovatkin Lapin alueen vanhimmat kangaslöydöt. Ne ovat samalla myös Suomen pohjoisimmat indigotiinia eli sinistä väriainetta sisältävät kangaslöydöt. Savukosken Mukkalasta ja Enontekiön Markkinasta löytyneet tekstiilijäänteet ovat noin 200 vuotta nuorempia.

Kankaiden ennallistukset Saamelaismuseo Siidaan

Saamelaismuseo Siida on valtakunnallinen vastuumuseo erikoisalanaan saamelaiskulttuuri ja alueellinen vastuumuseo kulttuuriympäristötehtävissä saamelaisten kotiseutualueella. Siidassa Inarissa on lokakuusta 2024 alkaen pienoisnäyttely, jossa on nähtävillä ennallistuksia kankaista, lankoja ja tekstiilityövälineitä, jotka liittyvät Juikentän löytöjen tutkimiseen.

Arkeologi FT Krista Wright on analysoinut Juikentän arkeologisten tekstiilien langat, kangasrakenteet ja villakuidut. Arkeologiset kankaat ovat erittäin hauraita. Siksi tekstiililöytöjä tutkitaan lähinnä mikroskoopin avulla sekä analysoimalla pieniä kuitunäytteitä. Juikentän kankaat ovat ripsityyppistä villapalttinaa, mikä oli tyypillinen kangasrakenne keskiajalla. Kankaissa oli kuitenkin lukuisia erityispiirteitä, joiden selvittäminen vaati alkuperäisiä vastaavien kangasennallistusten kutomista.

Siidassa nähtävillä olevat tutkimuskankaat on kutonut kutojamestari Hannele Köngäs. Kankaat on kudottu keskiaikaistyyppisillä pyöräspuilla. Loimi- ja kudelangat on kehrätty käsin värttinällä erisuuntaisiksi vastaamaan Juikentän kankaiden lankoja. Tutkimus ja ennallistukset tehtiin tekstiilitutkimukseen erikoistuneen Agnes Geijerin säätiön myöntämän apurahan turvin.

Juikentän kankaat kertovat Lapin kauppayhteyksistä

Uusissa tutkimuksissa on selvinnyt, että Juikentän kankaiden villa vastaa laadultaan hienoa keskiaikaista englantilaista villaa. Se oli aikakautensa tärkeimpiä kauppatavaroita Euroopassa. Kankaat on värjätty tummansiniseksi morsinkokasvilla. Ne ovat olleet aikoinaan varsin komeita, vaikka ovatkin nykyään tummanruskeita oltuaan maaperässä vuosisatoja.

Juikentän kankaiden kudontapaikka on ollut todennäköisesti joko Englannin, Alankomaiden tai Saksan alueilla, jotka olivat 1400-luvun tärkeitä tekstiilituotannon keskuksia. Etenkin Hansakauppiaat välittivät kankaita ympäri itämerenpiiriä. Sininen väriaine lienee tuotettu Saksassa, jossa morsinkokasvia viljeltiin laajalti. Juikentältä on löytynyt myös Pohjois-Saksassa valmistettuja pöytäveitsiä, mikä myös kertoo laajasta ja aktiivisesta keskiajan kauppaverkostosta. Sodankylän Sompion kautta kulki Ruijanpolku, joka oli Jäämeren ja Perämeren yhdistävä kulkuväylä. Juikentälle villapalttinakankaat ovat siten voineet kulkeutua historiallisia kauppareittejä pitkin idän, lännen tai pohjoisen suunnalta.

Lisätietoja

Intendentti Eija Ojanlatva, Saamelaismuseo Siida, eija.ojanlatva(at)samimuseum.fi

Tutkija FT Krista Wright, Helsingin yliopisto, krista.wright(at)helsinki.fi