Saamelainen kulttuuri on elinvoimainen ja elämme tänään keskellä kulttuurimme renessanssia. Tämä näkyy kansamme kulttuurisen voimaantumisen ohella suurena kansainvälisenä kiinnostuksena kaikilla taiteen aloilla niin musiikissa, kuvataiteessa, kirjallisuudessa, tanssissa kuin oopperassakin.

Olen erittäin iloinen, että Kiasma tarttui yhteistyöehdotukseemme, jotta Helsinkiin saatiin viimein laaja saamelaisen nykytaiteen näyttely.

 

Oktii áidna – Entiset ainoat -Näyttely on ensimmäinen saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Helsingissä. Pidän merkittävänä myös sitä, että näyttely on saamelaisten itsensä kuratoima. 

****

Mii leat hui ilus Kiasma ovttasbarggus justa dál, go sámi dáidda lea ožžon viiddis beroštupmi birra máilbmi. Oktii áidna čájáhus lea vuosttas sámi dáidaga stuorračájáhus Helssegis. Anán dehálažžan maiddái dan, ahte sápmelaččat leat ieža kurateren čájáhusa. Petra Laiti jurdagis min álbmoga dološ áigi deaivva dálááiggiin. Háliidan giitit Petra su erenomas buori barggu ovddas!

****

Olen haaveillut saamelaisen nykytaiteen näyttelystä Helsingissä yli 15 vuoden ajan. Ja tänään tämä unelma toteutuu. Tämä hetki on hyvin merkityksellinen. 

Kiitän Kiira Miesmaata ja Kiasmaa, että tartuitte rohkeasti yhteistyöehdotukseeni. Kiitos myös siitä, että saimme hyvin vapaat kädet näyttelyn kantavan teeman ja teosten valinnassa. Yhteistyömme on perustunut luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. 

Kiitän lämpimästi kuraattori Petra Laitia, että lähdit mukaan yhteiselle matkalle. Olet kuratoinut upean monikerroksisen näyttelykokonaisuuden. Valitsemasi näkökulmat puhuttelevat terävästi juuri tässä ajassa. Oktii áidna – Entiset ainoat Näyttelyn tarinassa ja teosvalinnoissa kansamme menneisyys ja nykyhetki kohtaavat osuvasti. 

Kiitän lämpimästi kaikkia näyttelyn taiteilijoita, että halusitte saattaa teoksenne esille kertomaan Entiset ainoat tarinaa. Toivon teille kaikille onnea ja menestystä tärkeässä työssänne tulevaisuudessakin. 

Sápmin, Saamenmaan maat ja vedet ovat elävän kulttuurimme, perinteisten elinkeinojemme ja saamen kielten perusta. Maat ja vedet ovat elämänvoimamme lähde. Oikeutemme ovat kuitenkin ympäri Saamenmaata uhattuina. Taistelemme maittemme ja vesiemme puolesta, jotta voimme vielä huomennakin olla täällä. Oktii áidna – Entiset ainoat näyttely on meidän viestimme, Petra Laitin ja upeiden taiteilijoiden kertomana. Toivon että viestimme tulee nähdyksi ja kuulluksi. 

Yhteistyömme Kiasman kanssa on ollut erittäin opettavaista. Kiitän Kiira Miesmaata ja Kiasman upeaa ja osaavaa henkilökuntaa, että saimme yhdessä saamelaistaa Kiasman. Kiitän myös Siidan ennakkoluulotonta henkilökuntaa, joka lähti rohkeasti tälle neitsytmatkalle. Olen iloinen että saamme osan näyttelystä myös Siidaan, Inariin lokakuussa.

Kiasman ja Saamelaismuseo Siidan yhteisnäyttely Entiset ainoat kokoaa yhteen saamelaista ja saamelaisia käsittelevää nykytaidetta Saamenmaalta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Näyttely avautuu Kiasmassa 27.3.2026. Osa siitä nähdään lokakuusta alkaen Siidassa, Inarissa.

Arktinen alue on viime ajat ollut kansainvälisen politiikan keskiössä paitsi strategisen sijaintinsa, myös luonnonvarojensa vuoksi. Samalla, kun alueesta on tullut yhä näkyvämmin suurvaltapolitiikan kohde, alueen alkuperäiskansat on sivuutettu. Näin tapahtui myös silloin, kun valtiot jakoivat Saamenmaan rajalinjoilla.

JAETTU SAAMENMAA

Nykyään neljän valtion alueella sijaitseva Sápmi (suom. Saamenmaa) oli olemassa ennen pohjoismaista valtiokäsitystä tai kansallisaatteita. Entiset ainoat -näyttely esittelee nykytaidetta, jossa tarkastellaan saamelaisuutta heidän itsensä kertomana. Näyttelyssä on mukana yli 20 taiteilijaa. Valtaosa teoksista on 2000–2020-luvuilta, mutta mukana on myös muutamia vanhempia teoksia, joista varhaisimmat ovat 1970-luvulta. Näinä vuosikymmeninä saamelainen yhteiskunta on kamppaillut tiensä pohjoismaiseen lainsäädäntöön ja kansainväliseen tietoisuuteen.

“Saamelaisessa nykytaiteessa kontrastit ovat läsnä. Teoksista välittyy saamelaisen elämän herkkyys ja tunteet, mutta niissä näkyy myös se, miten maailma on kovettanut ja tehnyt meistä pärjääjiä. Saamelaisen kävijän silmään teokset heijastavat yhteisömme itsetuntoa, iloja ja suruja. Suomalaiselle kävijälle taas teokset tarjoavat saamelaista tapaa tarkastella saamelaisia”, sanoo näyttelyn kuratoinut erityisasiantuntija Petra Laiti.

TIE SOVINTOON

Näyttely on myös Saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportin valossa ajankohtainen. Komissio luovutti loppuraporttinsa valtioneuvostolle, saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle joulukuussa 2025. Raportissa annetaan 68 suositusta saamelaisten aseman parantamiseksi ja korostetaan Suomea kahden kansan maalle perustettuna valtiona. Seuraavaksi on konkreettisten toimien aika.

”Tämä yhteisnäyttely on esimerkki uudenlaisesta yhteistyöstä, jota suomalaisten ja saamelaisten välillä voisi tehdä laajemminkin”, Laiti sanoo.

Kiasman johtajan Kiira Miesmaan mukaan nykytaiteeseen kuuluu, että annetaan tilaa erilaisille tarinoille ja niille, jotka eivät aina ole päässeet ääneen.

”Tämä on yksi tapa antaa tilaa saamelaisten äänelle. Olen iloinen, että saamme tehdä näyttelyn yhteistyössä Saamelaismuseo Siidan ja kuraattori Petra Laitin kanssa”, Miesmaa sanoo.

Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski pitää tärkeänä, että Helsinkiin saadaan viimein laaja saamelaisen nykytaiteen näyttely.

”Saamelainen nykytaide ja duodji elää aivan uudenlaista nousukautta, mikä näkyy myös suurena kansainvälisenä kiinnostuksena. Olen erittäin iloinen, että Kiasma tarttui yhteistyöehdotukseemme, joka mahdollistaa näyttelyn osan tuomisen myös Saamenmaalle Siidaan”, Pieski sanoo.

“Vaikka arktiseen alueeseen kohdistuu nyt enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin, alueen kansojen tilanne ei parane. Kysymykset esimerkiksi maanomistuksesta ja luonnonresursseista laahaavat Nato-keskustelun perässä. Samat kysymykset koskettavat kaikkia arktisia alkuperäiskansoja, kuten saamelaisia ja inuiteja. Siksi on tärkeää, että nimenomaan meidän äänemme ovat nyt esillä ja tulevat kuulluksi”, Laiti sanoo.

Näyttelyn taiteilijat: Siri Baggerman, Tomas Colbengtson, Gabriel Engberg, Marja Helander, Rose-Marie Huuva, Berit Marit Hætta, Johdet x Pirak, Márjá Karlsen, Hans Ragnar Mathisen, Britta Marakatt-Labba, Joar Nango, Outi Pieski, Katarina Pirak Sikku, Raisa Porsanger, Jorma Puranen, Máret Ánne Sara, Eveliina Sarapää, Hilde Skancke Pedersen, Katarina Spik Skum, Lena Stenberg, Lada Suomenrinne, Arvid Sveen, Tapio Tapiovaara, Nils-Aslak Valkeapää, Niillas Holmberg, Pekka Aikio

Entiset ainoat – Saamelaisen taiteen aika
27.3.–6.9.2026, Kiasma

Haastattelupyynnöt ja lisätiedot medialle:

Siida

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, tainamaret.pieski(at)samimuseum.fi

Kiasma

Kiira Koskela, tiedottaja, 050 4786 861, kiira.koskela(at)kiasma.fi
Piia Laita, viestintäpäällikkö, 0294 500 507, piia.laita(at)kiasma.fi

Saamelaismuseo Siida on valtakunnallinen vastuumuseo erikoisalanaan saamelaiskulttuuri ja alueellinen vastuumuseo kulttuuriympäristötehtävissä saamelaisten kotiseutualueella. Siidan keskeinen tavoite on tukea saamelaista identiteettiä ja kulttuurillista itsetuntoa. Siida kuuluu maailman alkuperäiskansojen museoverkostoon.

Kansallisgalleria on kuvataiteen valtakunnallinen museo. Se ylläpitää kolmea Suomen tunnetuimmista museoista, jotka ovat Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo. Lisäksi se hallinnoi kansallista taidekokoelmaa sekä siihen liittyvää arkistoa, rakentaa kulttuuriperintöä ja edistää taiteellista sivistystä.

Miten perinteinen saamelaiskulttuuri, nykyhetki ja spekulatiiviset tulevaisuudet kohtaavat pelimaailmassa? Saamelaismuseo Siidan uusi näyttely Diginatiiveja? Saamelaiset pelit nyt! juhlistaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja toimijuutta digitaalisessa tilassa. Mukana on sekä yhteisöllisiä että kaupallisia pelejä.

“Kun digitaalisia pelejä tarkastelee esimerkiksi käsityön näkökulmasta, huomaa, kuinka paljon niissäkin on käsillä tekemistä, rakentamista ja kokeilua. Tämä näyttely tekee näkyväksi sen, miten pelit muodosta riippumatta rakentuvat käden taitojen ympärille, ja miksi Siida on luonteva paikka tälle vuoropuhelulle”, sanoo näyttelyn kuraattori Outi Laiti.

Esillä olevat pelit on luotu saamelaisista lähtökohdista. Ne tuovat esiin saamelaisten toimijuutta digitaalisessa kulttuurissa sekä rakentavat itse määriteltyä läsnäoloa fiktion ja tulevaisuuskuvitelmien kautta. Samalla ne korostavat saamelaisen tarinaperinteen yhteisöllistä ja elävää luonnetta.

Näyttelyn asiantuntijana toimii pelitutkija ja -suunnittelija Outi Laiti Helsingin yliopistosta. Näyttely on toteutettu Koneen säätiön Biokulttuurinen perintö ja ei-lineaarinen aika -hankkeen tuella.

Diginatiiveja? Saamelaiset pelit nyt! Saamelaismuseo Siidassa 1.4. – 20.9.2026

Vástit jearahallamii: https://link.webropolsurveys.com/S/C909010882B85623

Saamelaismuseo Siida on vastaanottanut merkittävän kolttasaamelaisen esinelahjoituksen Eeva Nykäseltä (os. Feodoroff) Sevettijärveltä. Lahjoitus sisältää kolttasaamelaista esineistöä, joka on ollut arkipäiväisessä käytössä usean sukupolven ajan.

Esineet ovat kuuluneet Eevan isovanhemmille Dimitri ja Maria Moshnikoffille (os. Kiprianoff) sekä hänen vanhemmilleen Sergei ja Pauliina Feodoroffille. Toisen maailmansodan ja Petsamon Suonikylästä tapahtuneen evakuoinnin jälkeen perhe asutettiin Sevettijärvelle. Suvun kotipaikka Porttiniemessä on edelleen Eeva Nykäsen aktiivisessa vapaa-ajan käytössä.

Lahjoitettu esineistö kuvastaa vahvasti saamelaisia perinteisiä elinkeinoja, kuten kalastusta, keräilyä, käsityötä, metsästystä ja poronhoitoa. Esineissä näkyy ajallinen kerroksellisuus: osa niistä on ollut käytössä jo Suonikylässä ennen evakuointia, ja osa valmistettu Sevettijärvellä vuoden 1949 jälkeen.

”Lahjoitus on hieno lisä Saamelaismuseo Siidan kokoelmiin. Olemme iloisia siitä, että saamelaiset suvut ja perheet haluavat tallentaa sukunsa esineellistä kulttuuria tuleville sukupolville myös museon kautta”, toteaa Saamelaismuseo Siidan intendentti Anni Guttorm.

Eeva Nykänen kertoo lahjoituksen taustoista:
”Nämä esineet ovat olleet osa perheeni arkea ja kantavat mukanaan muistoja ja tarinoita usealta sukupolvelta. Koen tärkeäksi, että ne säilyvät ja että niiden kautta myös tulevat sukupolvet voivat oppia kolttasaamelaisesta elämästä ja historiasta.”

 

Lisätietoja:

Amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki
puh. 040 571 5670
marjo-riitta.rantamaki@samimuseum.fi

Eeva Nykänen
puh. 040 157 0200

Saamelaismuseo Siidassa 14. tammikuuta avautuva valokuvanäyttely tuo esiin vakavan tarinan Saamenmaan uhanalaisista metsistä. Luonnonmetsät Sápmi -työryhmä on kartoittanut Saamenmaalla valtion hallinnassa olevia lakisääteistä suojaa vailla olevia vanhoja luonnonmetsiä jo usean vuoden ajan. Merkittävin rahoitus työlle on tullut Koneen Säätiöltä.  

Suomen Saamenmaalla sijaitsee yli 3 000 neliökilometriä vanhoja luonnonmetsiä vailla lain suojaa.  Iso osa metsistä on vaarassa hävitä metsätalouden, rakentamisen ja muun intensiivisen maankäytön seurauksena. Nämä metsät ovat osa Euroopan mittakaavassa poikkeuksellista, yhä säilynyttä luonnonmetsien vyöhykettä, joka ulottuu Suomen lisäksi Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisille alueille. 

Ikimetsät ovat elintärkeitä monille uhanalaisille, vanhoista metsistä riippuvaisille lajeille, mutta niiden merkitys ulottuu tätäkin laajemmalle. Ne muodostavat saamelaiskulttuurin ja erityisesti saamelaisen poronhoidon perustan. Vapaasti laiduntava poronhoito tukeutuu talvisin vanhojen metsien tarjoamiin poronjäkäliin sekä vanhoilla puilla kasvaviin luppoihin ja naavoihin – ravintoon, jota talousmetsissä esiintyy vain vähän. 

Näiden vailla lainsuojaa olevien metsien pysyvä suojelu on ratkaisevan tärkeää, jotta Suomi voi täyttää velvoitteensa saamelaiskulttuurin turvaamisesta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Näyttely kutsuu katsojan näkemään ja pohtimaan, mitä on vielä mahdollista pelastaa. 

Aihe on juuri nyt erittäin ajankohtainen.  Suomi on sitoutunut suojelemaan kaikki vanhat luonnonmetsät. Kartoituksia ja päätöksiä ollaan tekemässä tämän vuoden aikana. Mutta samaan aikaan näitä metsiä ollaan Saamenmaalla ottamassa hakkuisiin sekä matkailu- ja lomarakentamiseen, minkä voimme nähdä etenkin Inarin kunnan tuoreissa kaavoitusratkaisuissa. Huolta lisäävät Orpon hallituksen asettamat poliittiset, epätieteelliset suojelukriteerit, joissa ei myöskään ole huomioitu saamelaisten oikeuksia, kommentoi Luonnonmetsät Sápmi – työryhmän hankejohtaja Jan Saijets. 

Luonnonmetsät Sápmi -työryhmään kuuluvat mm. Inarista kotoisin oleva tekniikan tutkija ja tohtori Jan Saijets, inarilainen pitkän linjan metsäkartoittaja ja maastokuvaaja Juha Länsman sekä kokeneet metsäkartoittajat Jarmo Pyykkö Inarista ja Olli Manninen Helsingistä. 

Lisätietoja:  

luonnonmetsatsapmi.fi 

Jan Saijets, 040 760 9360, jan.saijets@elisanet.fi 

Juha Länsman, 041 449 6146, juhalansman@gmail.com 

Jarmo Pyykkö, 040 833 7609, jpyykko12@gmail.com 

Olli Manninen, 050 594 0429, ollimanninen@yahoo.se 

Saamelaismuseo Siidassa vieraili vuonna 2025 yhteensä 83 506 näyttely- ja tapahtumakävijää, mikä on museon kaikkien aikojen korkein vuosittainen kävijämäärä. Kasvua edelliseen, ennätykselliseen vuoteen oli 1,5 prosenttia, mikä viittaa kävijämäärien vakiintumiseen uudelle, aiempaa korkeammalle tasolle.

Vuosi 2025 oli Siidalle merkittävä myös rakenteellisesti: 1.7.2025 Metsähallituksen Ylä-Lapin luontokeskuksen toiminnan päättyessä Siidan koko näyttelytoiminta siirtyi Saamelaismuseon hallintaan. Muutos ei heikentänyt kävijämääriä, vaan museon vetovoima säilyi vahvana koko vuoden ajan.

Lapin matkailun kasvu näkyy selvästi Siidan kävijämäärissä. Vuonna 2024 saadut European Museum of the Year -palkinto sekä Vuoden museo -tunnustus ovat osaltaan vahvistaneet museon kansainvälistä tunnettuutta. Viime vuosien kasvu ei ole enää räjähdysmäistä, vaan kävijämäärät ovat tasaantumassa, mikä kertoo kestävämmästä kehityksestä.

Ulkomaalaisten osuus kasvaa

Vuonna 2025 ulkomaalaisten osuus Siidan näyttelykävijöistä oli 63,6 prosenttia. Ulkomaalaisten kävijöiden osuus on kasvanut tasaisesti viime vuosina, ja kansainvälinen yleisö muodostaa nyt selkeän enemmistön museon kävijöistä.

Ryhmämatkailijoiden osuus kaikista lipun ostaneista nousi 34 prosenttiin, kun aiempina vuosina osuus on ollut noin 30 prosenttia.

Vuonna 2025 Saamelaismuseo Siidassa järjestettiin 445 opastettua kierrosta. Opastuksia toteutettiin seitsemällä eri kielellä, mikä kuvastaa museon vahvaa kansainvälistä kävijäpohjaa.

 

– Siidan uusi kävijäennätys on meille suuri ilo ja yhteinen saavutus. On hienoa, että saamelainen kulttuuri, arktinen luonto ja museon työ koetaan merkityksellisiksi. Lämmin kiitos kaikille kävijöille, henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille, jotka tekevät Siidasta elävän kohtaamispaikan, sanoo museonjohtaja Taina Máret Pieski.

 

Lisätiedot: Yleisövastaava Taija Aikio, taija.aikio(at)samimuseum.fi, 040 484 7329.

Saamelaismuseo Siidan toimintaa ylläpitävä Saamelaismuseosäätiö valitsi hallituksen kokouksessa 8.12.2025 uuden hallituksen vuosille 2026–29.

Saamelaismuseosääntöjen mukaan säätiön asioita hoitaa ja sitä edustaa neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan valittu hallitus, johon kuuluu kahdeksan jäsentä. Vähintään viiden jäsenen on oltava saamelaissyntyisiä Suomen kansalaisia. Inarin kunta nimeää hallitukseen yhden jäsenen.

Saamelaismuseosäätiön hallituksen kokoonpano vuosille 2026–29:

Veikko Feodoroff, puheenjohtaja

Poromies, pitkäaikainen kolttien luottamusmies, Kolttakulttuurisäätiön hallituksen varapuheenjohtaja ja Saamelaiskäräjien jäsen.

Outi Länsman, varapuheenjohtaja

Saamen kielen ja kulttuurin lehtori, filosofian maisteri, Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Länsman on toiminut myös saamen kielen lehtorina Giellagas-instituutissa, Oulun yliopistossa ja Sodankylän kunnassa.

Helmi Hagelin

Oahptii-Hánssa Tuula Mika Helmi / Bihtošoabbá Helme on Lahden muotoiluinstituutista valmistunut muotoilija, joka asuu tällä hetkellä Helsingissä. Hän tekee parhaillaan Ovllá -oopperan puvustusta Oulun teatteriin sekä Saamelaiset Helsingissä -näyttelyä ja nykydokumentaatiohanketta Helsingin kaupunginmuseolla.

Sigga-Marja Magga

Filosofian tohtori, duodjin dosentti, Oulun yliopiston Giellagas-Instituutin johtaja. Magga on aktiivinen saamelaisen käsityön tekijä ja puolesta puhuja. Hän on ollut mukana Saamelaismuseo Siidan perusnäyttelyn uudistustyössä. Tällä hetkellä Magga on mukana Oulun teatterin saamenkielisen Ovllá-oopperan yhtenä saamelaiskulttuurin asiantuntijana.

Yrjö Musta

Tuáijár, eläkkeellä oleva rehtori ja luokanopettaja. Musta on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, inarinsaamen äidinkielen opettaja ja lopputyötä vaille artesaani.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman

Jussen Ántte Sálmmo Ánná on saamelaismuusikko ja joikaaja, joka tekee taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Taiteilijanimellä Ánnámáret tunnetaan musiikistaan, jossa vanha joikutyyli ja saamelainen maailmankuva kietoutuvat yhteen modernin taiteellisen ilmaisun kanssa.

Samuel Valkeapää

Duodjin ja muotoilun korkeakoululehtori, vararehtori Sámi allaskuvlassa. Juuret saamelaisalueella Suomen, Ruotsin ja Norjan rajaseuduilla. Valkeapään tutkimusintressi liittyy saamelaiseen luovuuteen saamelaisalueella. Valkeapää on digitoinut materiaalista kulttuuria ja on toinen Sámi AI lab:n perustajista.

Miia Kärnä

Inarin kunnan nimeämänä varavaltuutettu, joka on yrittäjä ja viestintäkonsultti. Koulutukseltaan Kärnä on medianomi (AMK), Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista.

– Olen erittäin iloinen, että Saamelaismuseosäätiötä johtaa seuraavan nelivuotiskauden ajan erittäin asiantunteva hallitus, jossa on hyvin edustettuina eri saamelaisryhmät ja useampi taiteen, kulttuurin ja tieteen ala. Kiitän myös saamastani luottamuksesta jatkaa hallituksen puheenjohtajana, sanoo Veikko Feodoroff.

 

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Veikko Feodoroff, puh. 0400 204 861

Museonjohtaja, toimitusjohtaja Taina Máret Pieski, puh. 050 5351564

 

”Haluan että kansani elämä paranee”. Näillä sanoilla on otsikoitu Saamelaisten totuus- ja sovintokomission Suomen valtiolle 4. joulukuuta luovuttama raportti, jossa komissio esittää toimia saamelaisten aseman parantamiseksi. Komissio on kuullut lähes 400 saamelaista, sekä tilannut 25 asiantuntijoiden laatimaa erillisselvitystä.

Komission raportin pääviesti on selkeä – saamelaisyhteisöt ovat vakavasti huolissaan tulevaisuudestaan. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen elintila kapenee ilmastonmuutoksen, teollisten maankäytön, matkailun ja militarisaation edetessä. Saamen kielet ovat uhanalaistuneet, vaikka Suomessa puhutut inarin-, koltan- ja pohjoissaame ovat edelleen myös äidinkieliä ja elpyvät.

Komissio tekee raportissaan lukuisia ehdotuksia saamelaisten aseman parantamiseksi ja korostaa Suomea kahden kansan, saamelaisten ja suomalaisten, maalle perustettuna valtiona.

Arvostan sitä, että komissio näkee Saamelaismuseo Siidan tärkeän roolin saamelaisten kulttuurisen itsetunnon vahvistajana. Komissio esittää, että valtion tulee korottaa Pohjoismaiden suurimman saamelaismuseon, Siidan voimavaroja, jotta se voi hoitaa muun muassa esinepalautusten myötä jatkuvasti laajenevat tehtävänsä.

Saamelainen käsityö ja taide, duodji on elävä yhteys esivanhempiin. Se on perinnettä, joka kytkeytyy sekä luontoon että yhteisön aineettomaan tietoon. Satoja vuosia saamelaisten esineitä kerättiin museoihin ympäri Eurooppaa, ja suuri osa tästä perinnöstä pysyi pitkään poissa yhteisöjen ulottuvilta. Edelleen ei-saamelaisissa museoissa arvioidaan olevan noin 50 000 saamelaisesinettä.

Esineitä palautuu nyt takaisin saamelaismuseoihin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Palautus ei ole päätepiste, vaan alku työlle, jossa kolonialistista historiaa purkamalla rakennetaan tilaa paranemiselle ja voimaantumiselle.

Kun saamelaiset tutkivat esivanhempien vanhoja esineitä, perinteinen tieto, tekniikat ja merkitykset heräävät uudelleen eloon ja inspiroivat uuden luomista. Näin esineet eivät vain palaa museoon, vaan takaisin elävään käyttöön yhteisöihin, osaksi jatkuvaa kulttuurista tarinaa.

Kulttuuriperinnön vaaliminen ei ole menneeseen takertumista, vaan tulevaisuuden rakentamista. Perinne elää saamelaisessa käsityössä ja taiteessa, ja esineiden kotiinpaluu vahvistaa sekä yksilöiden että yhteisön identiteettiä.

Siidan tilaisuuksissa saamelaisesineistö elää yhteisön käsissä, kun vanhoja esineitä eli esimerkiksi pukuja, puvun osia, kuppeja ja leukuja voi tutkia läheltä, tuntea ja aistia. Esineet itsessään kertovat paljon, sillä duodji on oma kieli, joka avautuu saamelaisille, mutta ei valtaväestölle. Kuvataiteilija Outi Pieski onkin sanonut osuvasti, että museoesinet ovat meille kuin kirjoja ja kirjastoja. Esivanhempamme puhuvat niiden kautta.

Ajattelen että Siidan tehtävänä on tuoda positiivista viestiä, iloa ja onnea elävästä kulttuuriperinnöstä. Museoesineet kuuluvat saamelaisyhteisöille. Ne ovat kuin lapsia, joista museo saa pitää hyvää huolta tulevia sukupolvia varten. Uskon, että parhaimmillaan Siida voi jatkaa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission ja evankelis-luterilaisen kirkon käynnistämää sovintotyötä.

Totuus- ja sovintokomission työn todellinen merkitys selviää vasta sen jälkeen, kun näemme miten valtio tulee toimeenpanemaan komission esityksiä. Keskustelu ja ihmisten kokemusten esiintuominen on tärkeää, mutta todellinen sovinto tapahtuu vasta aitojen poliittisten tekojen kautta.

Toivon että äänemme on kuultu. Haluan että kansani elämä paranee.

Taina Máret Pieski

Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja

Pielpajärven kirkko on yksi pohjoisen Suomen vanhimmista rakennusperintökohteista ja kansainvälisesti merkittävä puurakentamisen monumentti. Saamelaismuseo Siida julkaisee tiistaina 2.12.2025 ensimmäisen laajan, kolmikielisen tietokirjan Pielpajärven kirkosta. Kirjan on toimittanut Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian professori Panu Savolainen ja kirjoittajina on useita arkkitehtuurin historian, kulttuuriperinnön tutkimuksen ja taidehistorian asiantuntijoita. Teos kokoaa yhteen uusimman tutkimustiedon ja aiemmin julkaisemattoman kuvamateriaalin.

Pielpajärven kirkko rakennettiin 1750-luvun lopulla inarinsaamelaiseen talvikylään Inarin seurakunnan kirkoksi. Se jäi autiokirkoksi 1890-luvulla, kun kirkonkylä siirtyi Juutuanjoen suulle. Nykyään se on suosittu vihkikirkko ja tunnettu historiallinen vierailukohde, ja siinä yhdistyvät sekä saamelaisten että kristillisen perinteen vaikutteet.

Saamelaismuseo Siidan julkaisema teos kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen kirkon historian, arkkitehtuurin ja kulttuurisen merkityksen. Kolmikielinen teos (suomi–englanti–inarinsaame) tarjoaa sekä yleistajuisen oppaan että asiantuntijatason tutkimuksen rakennusperinnön ammattilaisille. Teos pohjautuu Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahaston ja Koneen säätiön rahoittamaan tutkimushankkeeseen (2021–2022), jossa tutkittiin kirkon rakennushistoriaa asiakirjalähteiden ja rakennusarkeologisen dokumentoinnin avulla. Vuodesta 2023 lähtien Arkkitehtitoimisto Livady on täydentänyt tutkimusta Inarin seurakunnan toimeksiannosta.

Kirjan runsas kuvitus koostuu suurelta osin aiemmin julkaisemattomasta materiaalista. Mukana on muun muassa Firenzen yliopiston kokoelmista hiljattain löydetty vuonna 1885 otettu valokuva – vanhin tunnettu kuva Pielpajärven kirkosta – sekä tuoreet fotogrammetriset mittaukset.

Kirjan avaa Panu Savolaisen kirjoittama luku, joka taustoittaa kirkon arkkitehtuurihistoriallisia yhteyksiä ja kuvaa kirkon rakennushistorian asiakirjalähteiden valossa. Marko Huttusen ja Pauliina Saarisen artikkeleissa käsitellään kirkon korjaushistoriaa 1900-luvulta, dokumentointia, rakenteita ja rakentamisprosessia. Suvi Toivasen kirjoittama luku käsittelee kirkon sisäseinien kaiverruksia ja vieraskirjamerkintöjä kulttuuriperinnön tutkimuksen lähtökohdista. Tuomas Ranta-ahon katsaus valottaa 2021 toteutettua fotogrammetrista dokumentointia. Päivi Maggan ja Miina Tolosen kirjoitus luotaa kirkon rakennus- ja kulttuuriperintöarvoja. Kirjan päättää Inarin kirkkoherra Tuomo Huuskon omakohtainen näkökulma Pielpajärven kirkkoon.

Julkaisutilaisuus 2.12.2025 klo 17 Siidan auditoriossa striimataan. Kahvitarjoilu ja vapaa sisäänpääsy.

Inarin Pielpajärven erämaakirkko – Pielpajärvi Wilderness Church in Inari – Aanaar Piälppáájäävri meccikirkko. Toim. Panu Savolainen. Kirjoittajat Marko Huttunen, Tuomo Huusko, Päivi Magga, Tuomas Ranta-aho, Pauliina Saarinen, Panu Savolainen, Suvi Toivanen ja Miina Tolonen. Käännös inarinsaameksi Saammâl Morottaja.

Lisätietoja: Prof. Panu Savolainen, Aalto-yliopisto, panu.savolainen@aalto.fi, +358 50 4756727