Saamelaismuseo Siidan toimintaa ylläpitävä Saamelaismuseosäätiö valitsi hallituksen kokouksessa 8.12.2025 uuden hallituksen vuosille 2026–29.

Saamelaismuseosääntöjen mukaan säätiön asioita hoitaa ja sitä edustaa neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan valittu hallitus, johon kuuluu kahdeksan jäsentä. Vähintään viiden jäsenen on oltava saamelaissyntyisiä Suomen kansalaisia. Inarin kunta nimeää hallitukseen yhden jäsenen.

Saamelaismuseosäätiön hallituksen kokoonpano vuosille 2026–29:

Veikko Feodoroff, puheenjohtaja

Poromies, pitkäaikainen kolttien luottamusmies, Kolttakulttuurisäätiön hallituksen varapuheenjohtaja ja Saamelaiskäräjien jäsen.

Outi Länsman, varapuheenjohtaja

Saamen kielen ja kulttuurin lehtori, filosofian maisteri, Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Länsman on toiminut myös saamen kielen lehtorina Giellagas-instituutissa, Oulun yliopistossa ja Sodankylän kunnassa.

Helmi Hagelin

Oahptii-Hánssa Tuula Mika Helmi / Bihtošoabbá Helme on Lahden muotoiluinstituutista valmistunut muotoilija, joka asuu tällä hetkellä Helsingissä. Hän tekee parhaillaan Ovllá -oopperan puvustusta Oulun teatteriin sekä Saamelaiset Helsingissä -näyttelyä ja nykydokumentaatiohanketta Helsingin kaupunginmuseolla.

Sigga-Marja Magga

Filosofian tohtori, duodjin dosentti, Oulun yliopiston Giellagas-Instituutin johtaja. Magga on aktiivinen saamelaisen käsityön tekijä ja puolesta puhuja. Hän on ollut mukana Saamelaismuseo Siidan perusnäyttelyn uudistustyössä. Tällä hetkellä Magga on mukana Oulun teatterin saamenkielisen Ovllá-oopperan yhtenä saamelaiskulttuurin asiantuntijana.

Yrjö Musta

Tuáijár, eläkkeellä oleva rehtori ja luokanopettaja. Musta on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, inarinsaamen äidinkielen opettaja ja lopputyötä vaille artesaani.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman

Jussen Ántte Sálmmo Ánná on saamelaismuusikko ja joikaaja, joka tekee taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Taiteilijanimellä Ánnámáret tunnetaan musiikistaan, jossa vanha joikutyyli ja saamelainen maailmankuva kietoutuvat yhteen modernin taiteellisen ilmaisun kanssa.

Samuel Valkeapää

Duodjin ja muotoilun korkeakoululehtori, vararehtori Sámi allaskuvlassa. Juuret saamelaisalueella Suomen, Ruotsin ja Norjan rajaseuduilla. Valkeapään tutkimusintressi liittyy saamelaiseen luovuuteen saamelaisalueella. Valkeapää on digitoinut materiaalista kulttuuria ja on toinen Sámi AI lab:n perustajista.

Miia Kärnä

Inarin kunnan nimeämänä varavaltuutettu, joka on yrittäjä ja viestintäkonsultti. Koulutukseltaan Kärnä on medianomi (AMK), Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista.

– Olen erittäin iloinen, että Saamelaismuseosäätiötä johtaa seuraavan nelivuotiskauden ajan erittäin asiantunteva hallitus, jossa on hyvin edustettuina eri saamelaisryhmät ja useampi taiteen, kulttuurin ja tieteen ala. Kiitän myös saamastani luottamuksesta jatkaa hallituksen puheenjohtajana, sanoo Veikko Feodoroff.

 

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Veikko Feodoroff, puh. 0400 204 861

Museonjohtaja, toimitusjohtaja Taina Máret Pieski, puh. 050 5351564

 

”Haluan että kansani elämä paranee”. Näillä sanoilla on otsikoitu Saamelaisten totuus- ja sovintokomission Suomen valtiolle 4. joulukuuta luovuttama raportti, jossa komissio esittää toimia saamelaisten aseman parantamiseksi. Komissio on kuullut lähes 400 saamelaista, sekä tilannut 25 asiantuntijoiden laatimaa erillisselvitystä.

Komission raportin pääviesti on selkeä – saamelaisyhteisöt ovat vakavasti huolissaan tulevaisuudestaan. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen elintila kapenee ilmastonmuutoksen, teollisten maankäytön, matkailun ja militarisaation edetessä. Saamen kielet ovat uhanalaistuneet, vaikka Suomessa puhutut inarin-, koltan- ja pohjoissaame ovat edelleen myös äidinkieliä ja elpyvät.

Komissio tekee raportissaan lukuisia ehdotuksia saamelaisten aseman parantamiseksi ja korostaa Suomea kahden kansan, saamelaisten ja suomalaisten, maalle perustettuna valtiona.

Arvostan sitä, että komissio näkee Saamelaismuseo Siidan tärkeän roolin saamelaisten kulttuurisen itsetunnon vahvistajana. Komissio esittää, että valtion tulee korottaa Pohjoismaiden suurimman saamelaismuseon, Siidan voimavaroja, jotta se voi hoitaa muun muassa esinepalautusten myötä jatkuvasti laajenevat tehtävänsä.

Saamelainen käsityö ja taide, duodji on elävä yhteys esivanhempiin. Se on perinnettä, joka kytkeytyy sekä luontoon että yhteisön aineettomaan tietoon. Satoja vuosia saamelaisten esineitä kerättiin museoihin ympäri Eurooppaa, ja suuri osa tästä perinnöstä pysyi pitkään poissa yhteisöjen ulottuvilta. Edelleen ei-saamelaisissa museoissa arvioidaan olevan noin 50 000 saamelaisesinettä.

Esineitä palautuu nyt takaisin saamelaismuseoihin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Palautus ei ole päätepiste, vaan alku työlle, jossa kolonialistista historiaa purkamalla rakennetaan tilaa paranemiselle ja voimaantumiselle.

Kun saamelaiset tutkivat esivanhempien vanhoja esineitä, perinteinen tieto, tekniikat ja merkitykset heräävät uudelleen eloon ja inspiroivat uuden luomista. Näin esineet eivät vain palaa museoon, vaan takaisin elävään käyttöön yhteisöihin, osaksi jatkuvaa kulttuurista tarinaa.

Kulttuuriperinnön vaaliminen ei ole menneeseen takertumista, vaan tulevaisuuden rakentamista. Perinne elää saamelaisessa käsityössä ja taiteessa, ja esineiden kotiinpaluu vahvistaa sekä yksilöiden että yhteisön identiteettiä.

Siidan tilaisuuksissa saamelaisesineistö elää yhteisön käsissä, kun vanhoja esineitä eli esimerkiksi pukuja, puvun osia, kuppeja ja leukuja voi tutkia läheltä, tuntea ja aistia. Esineet itsessään kertovat paljon, sillä duodji on oma kieli, joka avautuu saamelaisille, mutta ei valtaväestölle. Kuvataiteilija Outi Pieski onkin sanonut osuvasti, että museoesinet ovat meille kuin kirjoja ja kirjastoja. Esivanhempamme puhuvat niiden kautta.

Ajattelen että Siidan tehtävänä on tuoda positiivista viestiä, iloa ja onnea elävästä kulttuuriperinnöstä. Museoesineet kuuluvat saamelaisyhteisöille. Ne ovat kuin lapsia, joista museo saa pitää hyvää huolta tulevia sukupolvia varten. Uskon, että parhaimmillaan Siida voi jatkaa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission ja evankelis-luterilaisen kirkon käynnistämää sovintotyötä.

Totuus- ja sovintokomission työn todellinen merkitys selviää vasta sen jälkeen, kun näemme miten valtio tulee toimeenpanemaan komission esityksiä. Keskustelu ja ihmisten kokemusten esiintuominen on tärkeää, mutta todellinen sovinto tapahtuu vasta aitojen poliittisten tekojen kautta.

Toivon että äänemme on kuultu. Haluan että kansani elämä paranee.

Taina Máret Pieski

Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja

Pielpajärven kirkko on yksi pohjoisen Suomen vanhimmista rakennusperintökohteista ja kansainvälisesti merkittävä puurakentamisen monumentti. Saamelaismuseo Siida julkaisee tiistaina 2.12.2025 ensimmäisen laajan, kolmikielisen tietokirjan Pielpajärven kirkosta. Kirjan on toimittanut Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian professori Panu Savolainen ja kirjoittajina on useita arkkitehtuurin historian, kulttuuriperinnön tutkimuksen ja taidehistorian asiantuntijoita. Teos kokoaa yhteen uusimman tutkimustiedon ja aiemmin julkaisemattoman kuvamateriaalin.

Pielpajärven kirkko rakennettiin 1750-luvun lopulla inarinsaamelaiseen talvikylään Inarin seurakunnan kirkoksi. Se jäi autiokirkoksi 1890-luvulla, kun kirkonkylä siirtyi Juutuanjoen suulle. Nykyään se on suosittu vihkikirkko ja tunnettu historiallinen vierailukohde, ja siinä yhdistyvät sekä saamelaisten että kristillisen perinteen vaikutteet.

Saamelaismuseo Siidan julkaisema teos kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen kirkon historian, arkkitehtuurin ja kulttuurisen merkityksen. Kolmikielinen teos (suomi–englanti–inarinsaame) tarjoaa sekä yleistajuisen oppaan että asiantuntijatason tutkimuksen rakennusperinnön ammattilaisille. Teos pohjautuu Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahaston ja Koneen säätiön rahoittamaan tutkimushankkeeseen (2021–2022), jossa tutkittiin kirkon rakennushistoriaa asiakirjalähteiden ja rakennusarkeologisen dokumentoinnin avulla. Vuodesta 2023 lähtien Arkkitehtitoimisto Livady on täydentänyt tutkimusta Inarin seurakunnan toimeksiannosta.

Kirjan runsas kuvitus koostuu suurelta osin aiemmin julkaisemattomasta materiaalista. Mukana on muun muassa Firenzen yliopiston kokoelmista hiljattain löydetty vuonna 1885 otettu valokuva – vanhin tunnettu kuva Pielpajärven kirkosta – sekä tuoreet fotogrammetriset mittaukset.

Kirjan avaa Panu Savolaisen kirjoittama luku, joka taustoittaa kirkon arkkitehtuurihistoriallisia yhteyksiä ja kuvaa kirkon rakennushistorian asiakirjalähteiden valossa. Marko Huttusen ja Pauliina Saarisen artikkeleissa käsitellään kirkon korjaushistoriaa 1900-luvulta, dokumentointia, rakenteita ja rakentamisprosessia. Suvi Toivasen kirjoittama luku käsittelee kirkon sisäseinien kaiverruksia ja vieraskirjamerkintöjä kulttuuriperinnön tutkimuksen lähtökohdista. Tuomas Ranta-ahon katsaus valottaa 2021 toteutettua fotogrammetrista dokumentointia. Päivi Maggan ja Miina Tolosen kirjoitus luotaa kirkon rakennus- ja kulttuuriperintöarvoja. Kirjan päättää Inarin kirkkoherra Tuomo Huuskon omakohtainen näkökulma Pielpajärven kirkkoon.

Julkaisutilaisuus 2.12.2025 klo 17 Siidan auditoriossa striimataan. Kahvitarjoilu ja vapaa sisäänpääsy.

Inarin Pielpajärven erämaakirkko – Pielpajärvi Wilderness Church in Inari – Aanaar Piälppáájäävri meccikirkko. Toim. Panu Savolainen. Kirjoittajat Marko Huttunen, Tuomo Huusko, Päivi Magga, Tuomas Ranta-aho, Pauliina Saarinen, Panu Savolainen, Suvi Toivanen ja Miina Tolonen. Käännös inarinsaameksi Saammâl Morottaja.

Lisätietoja: Prof. Panu Savolainen, Aalto-yliopisto, panu.savolainen@aalto.fi, +358 50 4756727

Saamelaismuseo Siida toteuttaa parhaillaan hanketta, jossa kehitetään saamenkielisiä digitaalisia aineistopaketteja perusopetuksen käyttöön. Pakettien sisältö pohjautuu Saamelaismuseon esinekokoelmiin, jotka ovat avoimesti saatavilla Siidan Finna-sivustolla, sekä muiden Finna-organisaatioiden saamelaissisältöihin, kuten valokuviin, arkistoihin ja kirjallisuuteen.

Hankkeen tavoitteena on tuottaa opetuksen avuksi materiaaleja, jotka tukevat saamelaista identiteettiä ja vahvistavat saamelaisen kulttuuriperinnön tuntemusta sekä helpottavat saamenkielisen opetuksen arkea. Hankkeen aikana tuotetaan muutamia aineistopaketteja, ja samalla kehitetään mallia, jonka avulla vastaavia materiaaleja voidaan jatkossa tuottaa vaivattomammin osana museon normaalia toimintaa. Aineistopaketit tuotetaan pohjois-, inarin- ja koltansaameksi sekä suomeksi, ja ne julkaistaan Finna-sivustolla.

Tällä hetkellä Saamelaismuseo Siida kerää saamenkielistä opetusta antavilta opettajilta näkemyksiä ja toiveita aineistopakettien sisällöistä kyselyn avulla.

– Opettajien ajatukset ja toiveet ovat todella tärkeitä. Ne auttavat suuntaamaan hankkeen työtä ja varmistamaan, että tulevat materiaalit olisivat opettajille aidosti käyttökelpoisia. Toivon, että mahdollisimman moni saameksi opettava opettaja ehtii vastata kyselyyn, sanoo hankkeen koordinaattori Anna-Leena Pyylampi.

 

Linkki kyselyyn: https://link.webropolsurveys.com/S/C3FE70D8AE106CD3

Vastaamiseen menee noin 10 minuuttia.

Vastausaika loppuu 12.12.2025.

 

Lisätietoja:
Anna-Leena Pyylampi
Tel / Puh +358  40 523 2478
anna-leena.pyylampi@samimuseum.fi

Lapin matkailu on kasvanut voimakkaasti useiden vuosikymmenien ajan. Yhä suurempi osa maakunnan työpaikoista ja yritystoiminnasta liittyy tavalla tai toisella matkailuun.

Viime talvi oli Lapissa ennätyksellinen. Esimerkiksi Rovaniemellä oli yli 1,1 miljoonaa yöpymistä, mikä oli lähes 20 prosenttia enemmän kuin edellisenä talvena. Lentoliikenteessä Lapin lentoasemien matkustajamäärät kasvoivat viime vuonna noin viidenneksellä.

Matkailu tuokin Lappiin työtä, elinvoimaa ja investointeja. Matkailulla arvioidaan olevan noin 12 000 henkilötyövuoden vaikutus Lapin työllisyyteen.

Moni Lapin kunta on linjannut, että haluaa alueelleen kaivosten ja tuulivoiman sijasta kestävää matkailua. Mutta onko meillä selkeä käsitys siitä, millainen matkailu on kestävää.

Lapin matkailustrategian keskiössä on “viisas kasvu” eli kasvu pyritään yhdistämään vastuullisuuteen. Lapissa on käytössä muun muassa Visit Finlandin Sustainable Travel Finland -merkkejä, joita yritykset voivat käyttää kestävän kehityksen kriteerien osoituksena.

Kestävyyttä tukee myös se, että on alettu korostaa matkustamista maata pitkin (esim. junalla) lentämisen sijaan. Hotelleilla on tavoitteena vuodenaikojen tasaisempi käyttö eikä niin voimakas riippuvuus talvesta ja sesonkihuipuista.

Lentomatkailu on kuitenkin edelleen hyvin merkittävä tekijä Lapin saavutettavuudessa. Luonnon kantokyky on jo monilla alueilla tullut vastaan. Polut ja pitkospuut kuluvat ja nuotiopaikoista kilpailevat paikalliset ja turistit. Metsähallituksen luontopalveluiden määrärahojen leikkaukset eivät helpota tilannetta.

Asukkaiden ja turistien rinnakkaiselo sesonkihuippuina haastaa sosiaalisen kestävyyden. Tunnemme kaikki Rovaniemen airbnb-ongelmat, kun lyhytvuokraus vie kohtuuhintaiset asunnot paikallisilta asukkailta.

Samaan aikaan Inarissa saamelaisiin kirkollisiin perhetapahtumiin tuppautuvat turistit sekä teillä matelevat poroja valokuvaavat talviautoilijat nostattavat tunteita.

Mediasta olemme saaneet lukea liian monta uutista matkailuyritysten jäterikoksista, työtekijöiden työturvallisuuden laiminlyönneistä ja husky-tarhojen ala-arvoisesta eläintenpidosta.

Mikään näistä ongelmista ei edistä Lapin kestävän matkailun brändiä.

Tutkijat korostavat, että kestävä matkailu on ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää. Tämä tarkoittaa muun muassa matkailun aiheuttamien haittojen minimointia luonnolle ja paikallisyhteisöjen osallistamista päätöksentekoon. Matkailusta pitää olla pitkäaikainen taloudellinen hyöty paikallisille ulkomaisten matkailuyritysten sijaan.

Uskon että kestävän matkailun tärkeimmät avaimet on kuntapäättäjillä. Kunnilla on kaavoitusmonopoli eli päätösvalta siitä, miten kuntaa kehitetään kestävän matkailun hengessä. Meillä on uudet valtuustot, joiden päätöspöytiin tulee useampi matkailuun liittyvä maankäyttöhanke.

Erityisesti sosiaalinen kestävyys on monessa Lapin matkailukunnassa tulossa tiensä päähän. Miten mahdollistetaan paikallisten ja matkailijoiden rinnakkaiselo niin, että kaikki ovat tyytyväisiä.

Saamelaisten kotiseutualueella herättiin matkailun eettisiin kysymyksiin jo vuosia sitten. Matkailun kasvaessa syntyi tarve saada periaatteet vastuulliseen matkailuun saamelaisten kylissä ja arjessa.

Saamelaiskäräjien tuottamana syntyi Vastuullisen ja eettisesti kestävän saamelaismatkailun toimintaperiaatteet, jotka tarjoavat hyviä käytännönohjeita kaikille matkailutoimijoille. Kannustan tutustumaan niihin, sillä ohjeista on hyötyä, kun tukee kiusaus tarjota sitä kuuluisaa Lapin eksotiikkaa.

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, Saamelaismuseo Siida

Kiasman ja Saamelaismuseo Siidan yhteisnäyttely Entiset ainoat kokoaa yhteen saamelaista ja saamelaisia käsittelevää nykytaidetta Saamenmaalta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Näyttely avautuu Kiasmassa 27. maaliskuuta 2026. Osa näyttelystä nähdään myöhemmin Siidassa, Inarissa.

Nykyään neljän valtion alueella sijaitseva Saamenmaa oli olemassa ennen pohjoismaista valtiokäsitystä tai kansallisaatteita. Näyttely esittelee nykytaidetta, joka johdattaa tarkastelemaan saamelaisuutta heidän itsensä kertomana. Esille nousevat monikerroksiset kokemukset, joissa saamelaisuus säilyy elävänä ja jatkaa olemassaoloaan ulkopuolelta asetetuista rakenteista huolimatta.

Näyttelyssä on mukana yli 20 taiteilijaa ja teoksia 1970-luvulta nykypäivään. Näyttelyn on kuratoinut erityisasiantuntija Petra Laiti.

“Olemme erittäin iloisia Kiasman kiinnostuksesta yhteisnäyttelyyn aikana, jolloin saamelainen nykytaide on laajan kiinnostuksen kohteena kansainvälisestikin. Näyttely on ensimmäinen saamelaisen nykytaiteen ja duodjin suurnäyttely Helsingissä. Pidän merkittävänä myös sitä, että näyttely on saamelaisten itse kuratoima. Petra Laitin ideassa kansamme menneisyys ja nykyhetki kohtaavat osuvasti”, sanoo Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski.

Näyttelyn nimi Entiset ainoat on saanut inspiraationsa Johan Turin tekstistä Kertomus saamelaisista vuodelta 1910. Se viittaa aikaan, jolloin Turin mukaan ”saamelaiset eivät edes tienneet, että on olemassa muita ihmisiä kuin he itse”.

”Pohjoismaisille kansoille on opetettu, että Sápmi ei ollut, ja jos oli, se ei ollut sitä, mitä saamelaiset kertovat sen olleen, ja jos oli, sen olemassaolo lakkasi muista syistä kuin niistä, jotka saamelaiset tuntevat yhä luissaan. Älä anna sen hämätä. Ennen kuin pohjoismaat olivat, oli Sápmi. Sápmi ei ollut valtio (state), kuten valtion nykyään ymmärrämme, eikä kansallisuus (nationality), kuten katsoisimme passeista, vaan kansakunta (nation). Ennen tuo kansakunta oli maidensa ainoa, joka kutsui maitaan kodikseen”, näyttelyn kuraattori Petra Laiti kirjoittaa.

Kiasmalle Entiset ainoat -näyttely on ensimmäinen laaja saamelaistaiteeseen keskittyvä kokonaisuus.

”On kunnia tehdä yhteistyötä nimenomaan Siidan kanssa. Heillä on merkittävää, kansainvälisestikin huomioitua erikoisosaamista. Kansallisgalleriaan kuuluvan Kiasman linja on tehdä yhteistyötä laajasti ja uutta oppien. Näin voimme tarjota yleisölle uusia, laajempia näkökulmia – mikä on mielestäni nykytaiteen tehtävä”, sanoo Kiasman museonjohtaja Kiira Miesmaa.

 

Entiset ainoat

Saamelaisen taiteen aika

27.3.-6.9.2026, Kiasma

 

Lisätietoja medialle:

Siida

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, taina.pieski@samimuseum.fi

 

Kiasma

Kiira Koskela, tiedottaja, 050 4786 861, kiira.koskela@kiasma.fi

Piia Laita, viestintäpäällikkö, 0294 500 507, piia.laita@kiasma.fi

 

Saamelaismuseo Siida on valtakunnallinen vastuumuseo erikoisalanaan saamelaiskulttuuri ja alueellinen vastuumuseo kulttuuriympäristötehtävissä saamelaisten kotiseutualueella. Siidan keskeinen tavoite on tukea saamelaista identiteettiä ja kulttuurillista itsetuntoa. Siida kuuluu maailman alkuperäiskansojen museoverkostoon.

Kansallisgalleria on kuvataiteen valtakunnallinen museo. Se ylläpitää kolmea Suomen tunnetuimmista museoista, jotka ovat Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo. Lisäksi se hallinnoi kansallista taidekokoelmaa sekä siihen liittyvää arkistoa, rakentaa kulttuuriperintöä ja edistää taiteellista sivistystä.

10. ja 12. syyskuuta 2025 ovat historiallisia päiviä saamelaismuseoille ja saamelaiselle kulttuurikentälle: Etelä-saamelaisalueelta peräisin oleva koristeellinen sarvilusikka palautetaan Saamelaismuseo Siidasta Inarista, Suomesta, Saemien Sijteen – eteläsaamelaiseen museoon ja kulttuurikeskukseen Snåsaan, Norjaan. Kyseessä on ensimmäinen palautus kahden saamelaisen museon välillä.

Sarvilusikkaan, joka oli vyöhön kiinnitettävä henkilökohtainen esine, on kaiverrettu vuosiluku 1893. Lusikan antoi alun perin suomalaiselle kielitieteilijälle Eliel Lagercrantzille Malena Torkelsen – tunnetaan myös nimellä Aahka Meele – tämän dokumentointimatkan aikana vuonna 1925. Malena oli tunnettu hahmo Snåsan ja Liernen vuoristoalueilla ja asui aikuisikänsä Snåsassa. Lagercrantz myi lusikan myöhemmin Suomen kansallismuseolle vuonna 1931. Vuonna 2021 Suomen kansallismuseo palautti koko saamelaisesineiden kokoelmansa Saamelaismuseo Siidaan, ja näin Malenan lusikka päätyi myös Inariin.

Keskiviikkona 10. syyskuuta Saemien Sijten johtaja Birgitta Fossum matkustaa Inariin vastaanottamaan lusikan Saamelaismuseon Siidan johtaja Taina Máret Pieskiltä virallisessa luovutusseremoniassa Siidassa.

– Oman kulttuuriperinnön kotiinpaluulla on suuri merkitys. Olemme iloisia saadessamme palauttaa sarvilusikan kotiseudulleen, ja toivomme, että yhteisössään se välittää sisältämiään merkityksiä nykyisille ja tuleville sukupolville, toteaa Saamelaismuseo Siidan johtaja Taina Máret Pieski.

Perjantaina 12. syyskuuta Saemien Sijte kutsuu sinut avoimeen tapahtumaan Snåsaan, jossa on esillä sarvilusikka ja valokuvia Lagercrantzin dokumentointimatkalta.

– Tämä on tärkeä virstanpylväs eteläsaamelaisten yhteisölle ja saamelaisille museoille yleensä. Esineellä on suuri kulttuurinen ja historiallinen arvo, ja olemme ylpeitä saadessamme sen, sanoo Saemien Sijten johtaja Birgitta Fossum.

Lusikka ei ole vain henkilökohtaista omaisuutta, vaan myös osa eteläsaamelaisten historiaa ja identiteettiä. Lagercrantz jätti jälkeensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja matkoistaan, joissa hän kuvaa muun muassa 34 kotaa vuoristotilalla Snåsassa ja kohtaamisia useiden saamelaisten kanssa. Tämä aineisto on myös erittäin mielenkiintoista tutkittavaa.

Tapahtuma järjestetään Saemien Sijtessa 12. syyskuuta klo 14.00. Lehdistö on tervetullut klo 13.00.

 

Lisätiedot:

Saemien Sijte

Museonjohtaja Birgitta Fossum
p. +47 948 56 586
birgitta.fossum@saemiensijte.no

Amanuenssi Lisa Dunfjeld-Aagård
p. +47 940 17 021
lisa.dunfjeld-aagard@saemiensijte.no

Saamelaismuseo Siida

Museonjohtaja Taina Máret Pieski
p. 050 5351574
taina.pieski@samimuseum.fi

Intendentti Anni Guttorm
p. 0400 891 860
anni.guttorm@samimuseum.fi

 

Lahden museoiden hallussa olleet saamelaistekstiilit on palautettu Saamelaismuseo Siidalle. Saamelaisesineistö luovutettiin Siidalle tiistaina 19.8. Lahdessa. Suurin osa esineistöstä on peräisin Utsjoelta.

Lahden museoiden hoidossa olleet esineet ovat olleet osa Viipuri-säätiön omistamaa, Viipurin historiallisesta museosta sodan vuoksi evakuoitua Viipuri-kokoelmaa. Viipuri-kokoelma on Lahden museoissa säilytettävä ainaistalletus, josta on vuosikymmenten ajan huolehdittu. Viipuri-säätiön palautus mahdollistaa sen, että merkittävästä kokoelmasta voidaan irrottaa osa ja palauttaa saamelaistekstiilit kotiinsa Saamenmaalle.

– Viipuri-säätiön omistama esineiden kokonaisuus on lähtökohtaisesti pysyvä, ja esineiden luovuttaminen kokoelmasta on hyvin poikkeuksellista, suorastaan ainutkertaista. Me karjalaiset ymmärrämme hyvin heimon ja kansan juurien merkityksen ja sen, että kohdanneiden menetysten myötä yksittäistenkin esineiden kulttuuri- ja historiallinen arvo voi olla lähes mittaamaton. Nyt luovutettavat esineet ovat osa saamelaiskulttuuria eivätkä karjalaisten tarinaa. Ne kuuluvat saamelaisille ja siksi Viipuri-säätiö palauttaa ilolla kokoelmissaan olleet tekstiilit takaisin kotiinsa, kommentoi Viipuri-säätiön asiamies Tarja Ranta.

Saamelaisesineiden pitkä tie kotiin

Lahden museoiden hoidossa olleet saamelaisesineet ovat tekstiilejä vuosilta 1800–1914. Suurin osa esineistöstä on peräisin Utsjoelta. Palautus sisältää miehen ja naisen saamenpuvut ja päähineet, miehen vyön ja naisen huivin.

Esineiden palautus kotiinsa, repatriaatio, mahdollistaa saamelaisille pääsyn omien esivanhempiensa esineiden luokse.
– Olemme erittäin kiitollisia tästä palautuksesta ja arvostamme Viipuri-säätiön ja Lahden museoiden päätöstä. Saamelaisesineillä ja niiden palauttamisella on suuri merkitys saamelaisyhteisölle ja tässä tapauksessa erityisesti Utsjoen alueen saamelaisille. Esineiden palautuessa Saamenmaalle niitä voidaan tutkia yhdessä yhteisön kanssa ja näin niissä oleva tietotaito saadaan osaksi elävää saamelaiskulttuuria, toteaa Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski.

Lahden museot, Saamelaismuseo Siida ja Viipuri-säätiö ovat yhteistyössä sopineet esineistön repatriaatiosta. Esineet luovutettiin Saamelaismuseo Siidalle Lahdessa 19.8.2025. Paikalla luovuttamassa esineistöä olivat Lahden museoilta kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen ja tekstiilikonservaattori Eveliina Holopainen. Siidalta esineitä vastaanottamassa olivat amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki ja konservaattori Saara-Maija Pesonen. Historiallista hetkeä todisti myös poliitikon museoharjoittelussa Lahden museoilla ollut Lahden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Milla Bruneau.

– Lahden museoille on erittäin tärkeää saada palauttaa hoidossaan olleet esineet niiden oikeaan kotiin. Omasta yhteisöstään ja kulttuuristaan irrotettuina esineet ovat mykkiä. Oman kulttuurinsa kontekstissa ne heräävät jälleen eloon kertomaan tarinaansa, kommentoi Lahden museoiden museonjohtaja Tuulia Tuomi.

Kuvat: https://www.flickr.com/photos/siidainari/albums/72177720328627469

Lisätiedot

Lahden museot
Sari Kainulainen
Kokoelmapäällikkö
puh. 050 518 4594
sari.kainulainen(at)lahti.fi

Tuulia Tuomi
Museonjohtaja
puh. 044 482 6658
tuulia.tuomi(at)lahti.fi

Saamelaismuseo Siida
Marjo-Riitta Rantamäki
Amanuenssi, kokoelmat
puh. 040 571 5670
marjo-riitta.rantamaki(at)samimuseum.fi

Taina Máret Pieski
Museonjohtaja
puh. 050 535 1574
taina.pieski(at)samimuseum.fi

Kesän kiivas puheenaihe Utsjoella on ollut norjalaisten rakentama poikkipato Tenojokeen Taanassa. Padon tarkoituksena on estää kyttyrälohen nousu Tenoon. Ideana on päästää Atlantin villilohi padosta läpi Tenolle kutemaan. Samanlaisia poikkipatoja on kymmenillä Pohjois-Norjan lohijoilla, mutta Tenon pato on niistä suurin.  

Tenon villilohikannat ovat romahtaneet ja meneillään on jo viides villilohen kalastuksen täyskielto. Sen näkee ja tuntee Utsjoella ja Tenon hiljaisilla rannoilla. 

Joen uudempi tulokas kyttyrälohi, ’pink salmon’ on maailman myydyimpiä lohilajeja. Koska laji on ns vieraslaji, Norjan ja Suomen valtiot haluavat estää sen nousun jokiin. 

Radikaalein yritys on Taanaan tänä kesänä rakennettu järeä 400 metrin poikkipato. On vaikea ymmärtää, miksi Suomen valtio sallii padon rakentamisen yhteiselle rajajoelle. Pato haittaa Atlantin lohen nousua Tenoon. Paikalliset kalastajat ja kalatutkijat ovat padosta erittäin huolissaan. Padosta on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä Tenon villilohikannoille. Mikään tieteellinen tutkimus ei ole osoittanut, että kyttyrälohi olisi syyllinen villilohikantojen romahdukseen. 

Tenolla on menossa biologinen ja sosiaalinen koe, jonka seurauksia ei kukaan tiedä. Suomi on painottanut Suomen ja Norjan välisessä kalastussäännössä sitä, että on ensiarvoisen tärkeää arvioida riskejä ja tehdä ennalta sovitut suunnitelmat sen varalle, että padon todetaan haittaavan lohen tai muiden vaelluskalojen nousua. 

Näyttää siltä, ettei padolle aiota tehdä mitään, vaikka Norjan viranomaisille on esitetty paikallisten kalastajien toimesta lukuisia todisteita, että pato vaikeuttaa tai jopa estää villilohen nousun. Aikooko Norja pystyttää tulevina vuosina jatkossakin miljoonia maksavia poikkipatoja estämään kyttyrälohen nousua? Kyttyrälohi nousee jokiin joka toinen vuosi. 

Kyttyrälohi on tullut Tenoon jäädäkseen ja sitä on pystyttävä tasapuolisesti yhteisellä rajajoella hyödyntämään. Kyttyrälohi on erinomainen ruokakala sen noustua merestä jokeen ennen kutemista. Nyt norjalaiset yritykset hyödyntävät padotun kyttyrälohen taloudellisesti. Tenon saamelaiset Suomen puolella saavat tyytyä rippeisiin. 

Kyttyrälohi tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa jokisaamelaista kalastuskulttuuria ja siirtää taitoja seuraaville sukupolville. Olen seurannut tänä kesänä, kuinka kokeneet kalastajat ovat opastaneet uusia Tenoveneen soutajia ja kyttyrälohen kulkuttajia, ja perhoja on sidottu. 

Kyttyrälohi on uusi mahdollisuus myös Tenon kalastusmatkailuun. Onhan Suomen valtio jättänyt maamme ainoan saamelaisenemmistöisen Utsjoen kunnan yksin selviämään Tenon villilohikantojen romahduksen aiheuttamasta kriisistä. Vuosittain jää yli 5 miljoonan euron tulot alueella saamatta. 

Saamelaisille on alkuperäiskansana turvattu perustuslaissa oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tämä oikeus koskee myös saamelaisten perinteisten elinkeinojen, kuten kalastuksen harjoittamista. Lohenkalastuksella on keskeinen merkitys jokisaamelaisessa kulttuurissa. 

Tämä lohikesä on jo mennyt, mutta kesää 2027 ajatellen Suomen valtion pitää huolehtia, ettei Norja pystytä poikkipatoa Tenolle. Yhteisen joen anti, kyttyrälohetkin kuuluvat myös Tenon Suomen puolen saamelaisille. 

Maailma muuttuu, ja saamelaiset ovat aina olleet taitavia sopeutujia. Kyttyrälohen pyynti tukee jokisaamelaisen kalastusperinteen elpymistä. Haaveilu villilohen paluusta ei sitä tee. Kyttyrälohi kuuluu Tenojokilaakson uuteen ruokapöytään. 

 

Taina Máret Pieski, museonjohtaja, Saamelaismuseo Siida

Saamelaismuseo Siidan yhteisöllinen hanke selvittää, miten kotiin palautuneet saamelaisesineet tulevat parhaiten osaksi elävää saamelaiskulttuuria. Rahoitus jatkaa Suomen Kulttuurirahaston pitkäjänteistä tukea saamelaiskulttuurille ja saamen kielille.

Saamelaista kulttuuriperintöä on kerätty Euroopan museoihin ja tutkimuslaitoksiin 1600-luvulta lähtien, ja saamelaisvainajien hautojen ryöstely tutkimustarkoituksiin jatkui 1900-luvulle asti. Noin 50 000 saamelaisesinettä on yhä Euroopan museoiden kokoelmissa.

Nykyisin kokoelmien kartuntahistoriaa tarkastellaan kriittisesti. Millä oikeudella ne kerättiin ja kenelle ne oikeastaan kuuluvat?

Saamelaismuseo Siida on edistänyt saamelaiskokoelmien palauttamista eli repatriaatiota jo vuosikymmenien ajan. Vuonna 2021 Suomen kansallismuseo palautti Siidalle yli 2 200 esineen saamelaiskokoelmansa, ja repatriaatioprosesseja on parhaillaan käynnissä useamman eurooppalaisen museon kanssa. Siidan työ on saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia, muun muassa Europa Nostra -palkinnon 2022 sekä Vuoden eurooppalaisen museon ja Suomen Vuoden museon tittelin 2024.

Kulttuurirahasto myönsi 850 000 euroa Siidan kolmivuotiselle Ellos min árbi! eli Eläköön kulttuuriperintömme! -hankkeelle, jossa tutkitaan ja kehitetään saamelaista tapaa prosessoida esineiden palautusta yhdessä yhteisön kanssa. Tavoitteena on julkaista tietoa ja tutkimustuloksia, joita voidaan hyödyntää muissakin alkuperäiskansamuseoissa. Tuloksena syntyy myös Máhccan – Kotiinpaluu -kiertonäyttely, tieteellisiä artikkeleita, parhaat käytänteet -opas, podcast-sarja sekä kansainvälinen repatriaatioaiheinen konferenssi.

Kotiin palanneiden esineiden aiemmista omistajista ja käyttöhistoriasta kerätään tietoja työpajoissa, joissa saamelaisyhteisöt pääsevät tutustumaan esivanhempiensa esineisiin muistelemalla, tutkimalla ja antamalla esineille uusia merkityksiä. Tämän yhteisöllisen provenienssitutkimuksen myötä esineisiin liittyvä tieto ja taito palautuu osaksi elävää saamelaiskulttuuria.

Esineiden palauttaminen ei toisin sanoen ole vai niiden siirtämistä paikasta toiseen, vaan myös symbolinen prosessi, joka vahvistaa saamelaisen identiteetin ja kulttuurin jatkuvuutta.

”Suomen Kulttuurirahasto on aikaisemmin tukenut Siidaa päänäyttelyn uudistamisessa. Nyt on vuorossa museologisesti uusi ja merkittävä avaus, jossa esineiden palautus sidotaan yhteisön osaamiseen aktiivisena prosessina. Museoesineet palautuvat fyysisesti, kulttuurisesti ja henkisesti osaksi elävää kulttuuria”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

”Haluamme tutkia ja kehittää saamelaista tapaa tehdä esinetutkimusta, esineiden kotiinpaluuta ja yhteisötyötä. Onnistuessaan hankkeemme tuo uutta tietoa ja kokemusta muidenkin alkuperäiskansojen ja koko museomaailman hyväksi”, sanoo Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski.

Saamelaismuseo Siida sijaitsee Inarin kirkonkylässä. Se on valtakunnallinen saamelaiskulttuurin vastuumuseo Suomessa ja alueellinen vastuumuseo kulttuuriympäristötehtävissä saamelaisten kotiseutualueella.

 

Lisätiedot

Taina Máret Pieski

Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja

050 535 1574

tainamaret.pieski@samimuseum.fi

 

Susanna Pettersson

Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja

susanna.pettersson@skr.fi